Minusta on hämmästyttävää kuinka hiihdon ympärillä vellova doping-keskustelu on onnistuttu rajaamaan vain jonkun urheiluharrastuksen omaksi ongelmaksi. Kuinka vanhakantaista ajattelua on, että huippu-urheilu kaikkine lieveilmiöineen olisi jotenkin irrallinen yhteiskunnasta erillään oleva saarreke. Tiedättekö, että se mistä nyt puhutaan tai mitä sormella osoitetaan on vain jäävuoren pilkistävä huippu?

Jos haluatte tietää lisää, kysykää ketkä ovat tätä valehtelun ilmapiiriä rakentaneet, rahoittaneet ja tukeneet. Kysykää mikä osuus urheilulääketieteen kehittymisellä on ollut dopingin käyttöön - tai siis epärehellisten keinojen käyttöön, olivatpa ne sitten dopingsäännöstön mukaan harmaalla tai mustalla aluella. Onko yhteiskuntamme rahoituksella ylläpidetyt laitokset mukamasti olleet tietämättömiä millaista tutkimusta sen tiloissa, henkilökunnan ja osaamisen kautta on tehty? Ja mihin tuota tutkimustietoa on sitten sovellettu?

Listaanpa joitain esimerkkejä. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteenlaitos on maamme johtavia huippu-urheilun osaajia. Sieltä on oppinsa ammentaneet monet merkittävät valmentajat. Voisiko olla niin, että salailun ja valehtelun, epärehellisten keinojen käyttämisen opit on imetty tuolta. Tiedän tästä jotain, sillä aikoinani olin tuolla laboratoriossa testattavan kuin koe-eläin. Omasta vapaasta tahdostani toki, mutta mihin tarkoitukseen minusta ja harjoittelustani kerättyä tietoa käytettiin. Onko sattumaa, että hiihdon dopingsotkussa mukana on ollut juuri Jyväskylän käyneitä.

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus on suomalaisen kilpaurheilun merkittäviä tukijoita. Sen projektit palvelevat laajasti yhteiskuntaa ja ovat sen rahoittamia. Monissa tutkimuksissa kohderyhminä ovat olleet huippu-urheilijat. Heitä on testattu ja tutkittu yleisen edun nimissä. Tässä ihan satunnainen esimerkki: "Yliharjoittelu johtaa ylikunto­-oireyhtymään, jossa suoritus heikkenee ja urheilijalle tulee uupumisoireita. Ylikuntoa tutkittiin opetusministeriön rahoittamassa hankkeessa, josta tehtiin väitöstutkimus. Sen yhteydessä Heikki Rusko sanoo kiinnittäneensä huomiota siihen, että stressiin liittyvät samat oireet kuin ylikuntoon." Voisiko olla, että näissä varsin perinpohjaisissa tutkimuksissa saatua tietoa olisi käytetty kunnianhimoisten kilpaurheilun tavoitteiden saavuttamiseen.... vaikkapa Lahdessa 2001.

Kaikenlainen lääketieteellinen tutkimus on kallista. Se on myös suurta osaamista vaativaa. Kuvitteleeko joku ihan tosissaan, että hiihtoliitolla olisi itse varaa ylläpitää kyseista organisaatioita. Kyllä sen maksajana on ollut yhteiskunta. Se miten kätevästi näiden yhteiskunnan laitosten osaaminen on valjastettu palvelemaan epärehellisyydessä rypevää kilpa- ja huippu-urheilua on kysymys, mitä ei vielä ole tässä dopingsotkussa tuotu esiin.

Jos kuka tahansa merkittävässä asemassa hiihtoliitossa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana työskennellyt väittää kirkkain silmin, ettei ole edellä kirjoittamastani tietoinen, on hän nähnyt unta silmät auki. Ihminen uskoo sen mitä todeksi haluaa uskoa. Onko myös niin, että hiihtoliiton luottamusmiesjohtoon on tarkoituksellisesti valittu ihmisiä sellaisiltä elämänaloilta, ettei heidän osaamisensa ja mielenkiintonsa suuntautuisi olennaiseen. Jos näin on tapahtunut, kohtalaisen hyvin siinä on onnistuttu.

Lopuksi vielä. Mitä kaikkea voidaan kätkeä lääkärin salassapitovelvollisuuden taakse?