Kävimme sitten Tumpun kanssa eväsretkellä. Jotenkin viime aikojen ajatukset veivät meidät kuinka ollakaan Vattajan hietikoille ihmettelemään lumentonta tammikuun alkua. Kuulas pakkaspäivä oli mitä hienoin retkipäivä. Samalla se oli ensimmäinen pidempi yhteinen patikointireissu Tumpun kanssa. Ai niin, että kuka on Tumppu. Tässäpä kuva retkikaveristani Vattajan hienoissa dyynimaisemissa.

Käveleskelimme R4 ampumapaikan kautta rannalle. Tässä muutama kuva ampumapaikalta. Keskellä upeaa hietikko- ja dyynialuetta on hajalle ammuttu kehikko tauluja varten. Matalahko valli on vain muutamia kymmeniä metrejä rantaviivasta ja maan pinnalla on sadoittain näkyvissä luoteja. Paljonkohan niitä mahtaa olla hautautuneena hiekkaan tai merenpohjaan.

Jatkoimme matkaamme pitkin rantaa pohjoista kohti. Kelmeä kuu mollotti taivaanrannassa ja meri kohisi vapaana jäästä. Hiekkadyynien päällä oli mukava kävellä ja katsella poikkeuksellista näkyä tammikuussa. Matkan katkaisee kuitenkin yllättäin seuraava kyltti.

Taitaa jokamiehenoikeudet loppua tähän. Jos ne oikeuttaisivatkin jatkamaan matkaa, on uhkaus hengenvaara melkoinen pelote. Jäin miettimään tuota tekstiä vielä. Hengenvaara on kirjoitettu vain suomeksi, kun taas sotilasalueesta mainitaan jopa venäjäksi. Suomea taitamattomien ei tarvitse tietääkään hengenvaarasta. Olisihan se mukava ollut jatkaa vielä noita upeita dyynejä pitkin eteenpäin. Kysymys kuulukin tässä vaiheessa millainen on jokamiehen virkistyskäyttömahdollisuus näillä rannoilla.

Käveleskelimme vähitellen takaisinpäin, kun huomasin metsässä suuren kaivinkoneen. Kaikki viittaa siihen, että Vattajalla rakennetaan koko ajan. Uusi ajoneuvoasema on valmistumassa. Tätäkö tarkoittaa dyyni-Life projektissa mainittu armeijan toimien sopeuttaminen.

Kuvassa taidetaan rakentaa niitä "pitkospuita", jotka vähentävät alueella kulkemisen luonnolle aiheuttamaa kuormitusta.

Vattaja on joka kerta yhtä mykistävä kokemus. Yhtälailla hiljaiseksi vetää nähdä kaikki se, mitä armeijan toiminta on siellä saanut aikaan.