Pitänee tunnustaa, että olen pahasti tippumassa kyydistä. Otsa takoo perälautaan - oikeen kipeää tekee. Siis kannettava tietokone aapisen sijaan...

Ajatukseen, jota ihan oikeasti ollaan kokeilemassa, sisältyy niin suuri viisaus, ettei minun vajavainen ymmärrykseni sitä tajua. Ymmärrykseni kuitenkin riittä ihmettelemään montaakin kysymystä tuon suuren ajatuksen tiimoilta.

Eikö meillä ole peliriippuvuutta, nettiriippuvuutta ja näistä johtuvia sairauksia tässä maassa jo ihan riittämiin. Olen lukenut useita tutkimuksia, missä juuri tietokone ja etenkin sen liiallinen käyttö aiheuttavat lapsille ja nuorille ylipainoa, tuki- ja liikuntaelinten sairauksia. Jatkuva losottaminen koneen edessä vapaa-aikana ei varmaankaan riitä, vaan sitä lisätään ihan valtion kustannuksella ja ohjauksella koulupäivien mittaiseksi. Ja jotta oppi menisi oikein hyvin perille, aloitetaan se jo heti ekaluokkalaisista.

Yhä vaan edelleen mietin vajavaisessa ymmärryksessäni, miltä tämä yhteikuntamme näyttäisi, jos tämä tekniikan ja materiaalin ihannoinin sijaan arvostaisimme yhtä paljon tai edes piirun verran muita arvoja. Miksi ei kaikille koulunsa aloittaville voitasi jakaa joku soitin tai instrumentti ja opettaa lapsia ilmaisemaan itseään laulaen tai soittaen. Tai jokaiselle tarvitsemansa liikuntavälineet korvaamaan sitä puutetta, mikä näkyy nykysessä liikunnanopetuksessa.

Läppärin jakaminen kaikille ekaluokkaisille kuvaa aikamme arvomaailmaa hyvin osuvalla tavalla. Jo pienestä lapsesta alkaen yhteiskuntamme kasvattaa ymmärtämään mikä on tärkeää, eikö vain?