Pistänpä tänne muutamia runoja, joita en kyllästy lukemaan yhä uudelleen ja uudelleen. Tästä niihin on helppo palata muistuttamaan tärkeistä asioista.
KYSYIN KUUKKELILTA
... pitäiskö rakastaa
vieläkö pitäisi rakastaa
näitä metsiä
raastettuinakin
näitä jänkiä näitä soita
rikottuinakin
näitä jokia
padottuinakin sameavetisinä
näitä halkaistuja tuntureita
pengerrettyjä kuruja
tätä taivasta
jota suihkukoneet repivät.
Kyllä pitää, se sanoi.
Enemmän kuin ennen, se lisäsi.
-Veikko Haakana-***
VIRREN SANAT
(veisattavaksi Lapissa
kuin myös siellä
missä vielä on tunturimaan ystäviä
ja he keskenänsä kokoontuvat.
Säestys: Harmooni, urut tai tuuli.)
... ja kun näet jokesi padotuksi
eikä siinä ole enää kalaa
ei veden solinaa edes vapaan laulua
rakasta sitä silti
niinkuin vanhemmat lastaan
jolle on pahaa tehty.
Ja kun huomaat metsän kaadetuksi
maankamaran rikotuksi
poltetuksi myrkytetyksi
rakasta sitä silti
hyväile katseellasi muistoillasi
niinkuin vanhemmat lastaan
jolle on pahaa tehty.
Ja kun on tapahtunut ja peruuntamatonta
että hillasuosi silmänkantamattomat aapasi
metsähanhien kapustarintojen
kurkien joutsenten pesäpaikat
ovat poissa veden alla hukkuneet
polkusi jotka pilkotit
peltosi jotka muokkasit
kotisi jonka rakensit toiveillasi teit lämpimäksi
otettu viety
niin yritä rakastaa sitä vettä
Yritä rakastaa älä vihaa
niinkuin et vihannut pakkasta talvella
räkkää kesällä nälkää katovuonna
tautia josta kärsivällisyydellä paranit.
Sillä kenties tämä sairaus on ajan hengessä
niissä jotka heikkoja ovat
rakkaus helisevä vaski kilisevä kulkunen
tai loppunut tyystin -
mutta sinä tätä kaikkea tällaisenaankin
kuin vanhemmat lastaan
rakasta.
-Veikko Haakana-
* * *
Älkäämme lakatko tarinoimasta
muistelemasta mitä oli ennen
ja vähän vieläkin,
sillä kun nämä jotka jäävät
ja menettävät vähä vähältä
lopulta kaiken
he muistavat kuulemansa
ja havahtuvat
kuinka oli ja kuinka voisi olla.
Silloin he tekevät sen
kapinan johon meillä ei ollut yksimielisyyttä.
-Veikko Haakana-
* * *
Maan puhetta
hiljaista, harvasanaista
kuulee vain sydän
maasta tullut
maaksi menevä
-Veikko Haakana-
* * *
Jos saan toivoa,
niin yksinkertainen laatikko
mäntylaudasta mielellään
ilman verhousta
ainakin sisäpuolelta.
Kannessa nokan kohdalla
vähän tervasta
vaikka yhdessä laudassa
niin että se ja minä
muistaisimme metsän.
-Veikko Haakana-
