Edelleen olen kuluttanut aikaa tutkien koiran hankkimiseen liittyviä juttuja. Hankkiminen on huono sana, vaan Suomen kielestä ei oikeen löydy sopivaa verbiä sen tilalle - ostaa on vielä huonompi. Näyttää siltä, että meille todennäköisesti tulee vielä koira. Todennäköisyys kasvaa koko ajan, vaikka päätöstä ajankohdasta tai rodustakaan ei vielä ole tehty. Edellisestä laumastani kertyi sen verran kyllä kokemusta, että osaan asettaa itselleni riittävästi kysymyksiä ennen uuden lauman perustamista.

Olen vieraillu netissä lukuisilla, ehkäpä sadoilla koira-aiheisilla sivuilla. Viime päivinä olen törmännyt koko koiramaailman kannalta varsin surullisiin tapauksiin. Ysittäiset tapaukset luovat kuvaa siitä maailmasta, missä koirienkin parissa ollaan. Meille koiraa harkitseville luodaan mielikuvia roduista, kasvattajista ja kenneleistä. Innokas pennun ottaja on helppo saalis, jota kasvattaja voi viedä haluamaansa suuntaan. Kauniit kuvat kasvattajien kotisivuilla kuorrutettuna toinen toistaan kauniimmilla lauseilla voi viedä koirakuumeeseen sairastuneen totaalisen väärille urille. Oman kokemukseni mukaan kyseessä on kuitenkin aina eläin, elävä olento, joka elää omaa elämäänsä varsin riippumattomana kauniista kenneleiden kuvista. Koiranomistajan arki ja totuus on usein varsin kaukana niistä maalailluista kuvista, joita esim. nettisivuilta löytyy. Toki myös positiivisia poikkeuksiakin on.

Viimeksi vietin pitkän tovin Kennelliiton KoiraNetissä tutkien jalostustietoja. Sieltä löytyy rouduittain rekisteröityjen koirien sukutaulut ja rotujen terveystietoja. Tärkeä paikka, jonne jokaisen koiranomistajan toivoisi perehtyvän. Huomasin monia tärkeitä yksityiskohtia mm. rotujen terveyseroista. Myös rotujen sisältä löytyy huomattavia eroavaisuuksia, jos on aikaa paneutua kunnolla tutkimaan tilastoja.

Sitten surullinen esimerkki. Vaikka tämä tarina kertoo saksanpaimenkoira Rommista, voisi se olla mistä tahansa rodusta. Olennaista tarinassa on se, ettei löydy tahoa ottamaan vastuuta asiasta. Näinkin sivistyneessä maassa luulisi löytyvän vastuuntuntoa sekä rotujärjestöstä, että Kennelliitosta tulla julkisesti esiin kertomalla kantansa asiaan. Siis tämä keskustelu löytyy Saksanpaimenkoiraliiton virallisilta kotisivuilta keskustelufoorumista. Toivottavasti jaksat lukea koko surullisen jutun.

Me uutta koiraa harkitsevat joudumme ottamaan sen riskin, että Rommin kaltainen tilanne voi sattua myös omalle kohdalle. Rakkaan ystäväsi menettäminen on tarpeeksi kova taakka kannettavaksi. Siinä tilanteessa helpottaa kummasti, jos kaikki mahdolliset kysymykset on sovittu jo etukäteen, eikä riitoja tai erimielisyyksiä tarvitse surun keskellä alkaa setvimään.

Kirjoittelen vielä lisää samasta aiheesta jahka ajatukseni selviävät.