Viime viikonloppuna kävimme Tiitun kanssa Kälviän Peistossa sijaitsevan Keiskinjärven rantamilla luontoretkellä. Tutkimme entisen hiihto/ampumahiihtokeskuksen latuverkoston nykytilaa. Voi kuinka monet kerrat niitä latupohjia on tullut kierrettyä. Se oli aikaa, kun suksella vielä potkaistiin vain taaksepäin. Luisteluhiihdosta ei tuolloin tiedetty mitään. Muutamia mukavia muistoja heräsi kyllä mieleen katsellessa kovin metsittynyttä maalialuetta. Monet hikipisarat näillekin kankaille pusersi innokas talkooväki.

Luonnossa oli kovin hiljaista. Outoa ajatella, että joulukuuta mennään. Roudasta ja pakasesta saati lumesta ei ole tietoakaan. Keiskinjärvi on matala moninpaikoin rannoiltaan heinittynyt pieni järvi. Tulipa mieleen, että tämä voisi olla kesäaikaan hyvä lintujärvi. Kun sitten patikoimme kohti seuraavaa lähes umpeenkasvanutta lahden poukamaa, kuinka ollakaan sieltä löytyi joutsenpari.

Teetti kovasti töitä saada Tiitu pysymään aloillaan, että saisin edes jonkinlaisen kuvan. Lähemmäs ei ollut menemistä, silloin linnut olisivat takuulla lähteneet. Jo nyt ne epäluuloisina kuulostelivat ympäristöään. Edellisenä päivänä törmäsin yhteen yksinäiseen joutseneen Rytikarissa. Mitenkähän nämä yksittäiset linnut selviävät, jos yhtäkkinen kova pakkasjakso lumimyrskyineen iskee? Enpä ole sellainen asiantuntija, että osaisin sanoa. Harvoin, jos koskaan kuitenkaan tähän aikaan vuodesta joutsenia täälläpäin näkee.

Jatkoimme matkaamme ettei säikytetä lintuja lentoon. Vanhojen pakettipeltojen läpi kuljettuamme tuli vastaan seuraava pähkäilyn kohde.

Männyssä näkyy noin parin metrin korkeudella selvä hankaamisjälki. Hirvikö on hangannut sarviaan? Hirvet kelovat sarviaan heinä-elokuussa, jolloin sarvia peittävä nahka irtoaa. Kertokoon joku, jos tietää.

Yhä edelleen harmittelen ihmisten erkaantumista luonnosta. Luontoretkemme Tiitun kanssa suuntautui ihan lähimetsään ja kuinka paljon kaikkea jo muutaman tunnin retkellä ehti nähdä. Petojen pelko on helppo istuttaa ihmisiin, joille pelkkä metsä on outo ja pelottava asia. Loppukevennykseksi sopii Kummeli-vitsin ajatus. Jos luonto tulee liian lähelle mä tapan sen. Näin surullista kyllä kovin moni nykyisin ajattelee.

Ai niin. Hyvää Itsenäisyyspäivää!