Salibandykausi on sarjapelien osalta ohi. Toinen vuosi b-tyttöjen valmentajana meni hienosti. Viime kaudella naisten 3. divarissa ei tullut voiton voittoa, mutta tällä kaudella kamppailtiin jo tosimielessä noususta sarjaa ylemmäs.

Minun valmennusfilosofiaani, jos nyt sellaisesta voi tässä yhteydessä puhua, kuuluu kyllä onnistumisten mittaaminen enemmän muilla mittareilla, kun sarjataulukolla. Nuoren joukkueen kanssa ei yksittäinen peli tai välttämättä kausikaan kerro läheskään koko totuutta siitä, missä mennään. Eikä toki ole tarvekaan. Jos tämä joukkue tai nämä pelaajat asettavat itselleen tavoitteeksi urheilu-uran, on sarjataulukoissa mitattavien suoritusten aika tulevaisuudessa.

Liekö omalla asennoitumisellani tekemistä, mutta mielestäni sain koko joukkueen itseluottamusta, uskaltamista, pelirohkeutta nousemaan huikeasti korostamalla joka tilanteessa, ettei virheitä kentällä tarvitse pelätä. Loppukaudesta tytöt menivät kentälle ketään kumartamatta ja nousijajoukkueet saivat tehdä kanssamme täyden päivätyön.

Vanha totuus joukkuepeleissä, mihin itse uskon on, että joukkue pelaa, niinkuin se harjoittelee. "Joukkueeni" sitoutui tekemiseensä esimerkillisesti. Aloitimme kauden jo ennen juhannusta. Yhteisharjoituksia tuli vähän yli sata. Pääpaino oli yksinomaan henkilökohtaisten taitojen ja fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen. Pelaajakohtainen valmennus oli johtolankana. Teimme loputtomiin pallonkäsittely-, syöttö- ja laukaustreenejä. Läpikauden loikimme, hypimme, juoksimme ja teimme liikkuvuus- ja koordinaatiotreenejä. Kaikki tuo joukkuetaktiikan kustannuksella. Sen aika tulee joskus myöhemmin, kun henkilökohtainen taito ja pelikäsitys on sillä tasolla, että maaperä on otollisempi.

Valmentajalle paras palkinto on huomata pelaajan nauttivan osaamisestaan kentällä oli sarjataso sitten mikä tahansa. Kun huomat opettavasi asian kirkastuvan pelaajalle yksittäisessä pelitilanteessa, on se usein tärkeämpää, kuin koko ottelun voittaminen. Näitä tilanteita sain todistaa menneellä kaudella tuon tuosta.

Joidenkin pelaajien kausi jatkuu todennäköisesti vielä kohti tyttöjen maajoukkuekarsintatilaisuuksia leireineen. Jotenkin koen suurta mielihyvää voidessani olla panoksellani palanmatkaa mukana näiden nuorten matkassa. Tulevaa kautta varten kaikki on auki, myös oma jatkamiseni. Kiitos ja kumarrus koko "joukkueelleni" , vaikka tuskin kukaan Teistä tätä lukeen.