Meillä asustaa kaksi kissaa, sisarukset Pulmu ja Piu. Kissamme tottuivat kaupungissa sisäkissoiksi, eikä niitä nyt maalla asuessammekaan ole päästetty ulos. Ehkäpä kesällä voisi jonkinmoista tarhaa niille suunnitella. Pulmu osaa olla valjaissa ja viihtyy niissä ulkona, Piu ei niinkään. Alunperin oli meille tulossa vain Piu, mutta Pulmu lähti sitten samantien matkaamme, koska se muutoin olisi lätenyt jo pentuna kissojen taivaaseen. Tässä vähän tarinaa kaveruksista.

 

          

Piu (synt. 25.9.2001)

Piu on väritykseltään "perinteinen" maatiaskissan värinen, värille lie virallisenpikin nimitys. No kuva kertonee. Hauskana yksityiskohtana englanninlakritsinenä ja M-kirjain otsassa. Kaikissa jaloissa Piulla on hienot valkoiset 'nilkkasukat' ja kauniin ruskean-valkoisen värinen vatsapuoli. Viimeisen punnituksen mukaan Piu painaa 3,5 kg, eli on varsin pienikokoinen. Liekö jäänyt veljensä varjoon ruoka-aikana. Luonteltaan Piu on hieman arka ja ennakkoluuloinen ääniä ja outoja ihmisiä kohtaan, mutta kovin uteliaana tekee tuttavuutta heti ensi 'järkytyksen' mentyä ohi.

Piu on hienohelma, keimailija, joka kätevästi etutassullaan puodottelee koriste-esineet varovasti lattialle. Makoileminen vatsapuoli ylöspäin keskeisellä paikalla, että kaikki varmasti näkevät "huomaathan minut" ilmeellä varustettuna on Piun pravuuri. Veljeään sosiaalisempana juttelee paljon omistaen ihmeen paljon erillaisia tapoja ilmaista itseään naukumalla, puskemalla, kehräämällä.

 

 

   

Pulmu (synt. 25.9.2001)

Vaikea uskoa kissojen olevan sisaruksia, niin erillaisia ne ovat. Pulmu on täydellisen valkoinen, melko kookas kissa. Painoa viimeisessä punnituksessa 6,5 kg. Pulmu on hoikka ja sutjakan lihaksikkaassa kunnossa. Nimensä Pulmu sai meidän oltua siinä uskossa, että se olisi tyttö. Ihmeen hyväpäinen kolli siitä kasvoi, huolimatta tyttömäisestä lapsuudestaan. Pulmu eli vaaleanpunaisen rusetin kanssa siihen saakka, kunnes yhtenä kauniina päivänä pallit löytyivät jalkojen välistä. Mikä identiteettikriisi olisikaan voinut moisesta seurata.

Pulmu on enemmän itsenäinen, eikä esim. reagoi sitä kutsumalla kuten Piu tekee. Pulmun kanssa leikkiessä saa aina varautua verinaarmuihin käsissään, sen verran kovatassuinen kaveri on kyseessä. Pulmu on myös täysin on-off-tyyppi. Se mitä tehdään tehdään täysillä, myös nukkuminen ja laiskottelu. Pulmun unta ei todellakaan häiritse sirkkeli taikka pölynimuri. Se ei myöskään pelkää juuri mitään. Sitten kun on leikin tai riehumisen vuoro, tehdään sekin satalasissa.