Viikolla tuli julkisuuteen suruviesti. Luonnonystävä vailla vertaa Veikko Salkio on poissa. Hän menehtyi lyhyen sairauden murtamana 94-vuotiaana.
Minulla oli kunnia tavata muutamia kertoja tuo harmaahapsinen, mutta hyväkuntoinen ja elämänmyönteinen vanhus hänen asetuttua asumaan Kokkolaan. Salkion elämäntyö oli valtavan luontokokoelman kerääminen, pääasiassa eläinten täyttäminen. Veinkin muutamia kuolleita eläimiä Luontomuseoon Salkiolle. Nämä tapaamiset olivat elämys. Hänellä oli aina aikaa jokaiselle luonnosta ja eläimistä kiinnostuneelle. Vaikka menit yksin luontomuseoon, lähti Salkio sinulle oppaaksi kertoen mieliinpainuvalla tavallaan tarinoita kokoelmistaan.
Muistan erityisesti sarvistaan kiinnijuttuneet hirvet ja siiamilaiset sianporsaat. Monia, monia muitakin luonnon ihmeitä ja erikoisuuksia sai kuulla kiehtovalla tavalla esitettynä, kun Salkio jaksoi innostua kertomaan pitkiä toveja matkoistaan eri puolille maailmaa.
Tuskin Kokkolan kaupunki ymmärsi Veikko Salkion mittaamattoman arvokasta työtä luontokokoelmien eteen. Ehkä käy niinkuin usein, Veikko Salkion elämäntyö ymmärretään vasta hänen kuoltuaan. Itse tulen aina muistamaan Salkion kanssa käymäni keskustelut. Hiljennyn hetkeksi kostuvin silmin.
Pari linkkiä Veikko Salkion elämäntyöhön:
Kommentit