Minua on aina kiinnostaneet tarut, uskomukset ja tarinat. Erityisesti luonnonkansojen kertomukset ihmisen ja maailman synnystä ovat kiehtovia. Minä kuten varmaan moni muukin, tunnen huonosti oman kansamme tarua - Kalevalaa. Tutkiessani laulujoutsenen ja Yrjö Kokon historiaa törmäsin Kalevalan taruun maailman synnystä.

Lueskeltuani pintapuolisesti runoja huomasin kuinka paljon niissä on eläinhahmoja. Löytyy tuonelanjoutsen, kotka, hauen leukaluusta tehty kannel jne. Ihmiset muuttuvat kaloiksi ja linnuiksi. Tarinoissa ihmisen yhteys luontoon on kiinteä.

Maailma on Kalevalan mukaan syntynyt, kun impi ilman tyttö synnytystuskissaan laskeutui veteen. Samalla sotka eli telkkä etsiskeli pesäpaikka ja kun muuta paikkaa ei löytynyt nosti ilmatar polvensa, jonka päälle sotka muni kuusi kultaista ja yhden rautaisen munan. Sotkan hautoessa alkoi polvea polttaa ja ilmatar liikautti polveaan, jolloin munat putosivat ja menivät rikki. Rikkoutuneista munista syntyi maailma, yläpuolesta taivas ja alapuolesta maa, ruskuaisesta aurinko ja valkuisesta kuu...

Taitaapa olla aika tutustua paremmin Kalevalaan.