Vaikka jo luulin, että olen sanonut kaiken ihmisen mielivallasta luontoa kohtaan, on pakko sanoa taas. Tänään on esillä asioita, joilla ihan laillisesti ja demokraattisen sivistysvaltion periaatteiden mukaan ihminen osoittaa mielivaltaansa. Ja millä perusteilla. Tuulesta temmatuilla ja kestämättömillä. Mieleni on synkkä ja murheellinen.

Ensinnäkin Vattajalla alkaa pakkolunastuksen toimeenpano. Päivän Keskipohjanmaa kirjoittaa asiasta. Korkeinhallinto-oikeus hylkäsi helmikuussa 2008 lunastusluvasta tehdyt valitukset, mikä sinetöi mökkien ja maa-alueiden pakkolunastuksen. Lunastusluvan mukaan puolustusministeriö saa lunastaa Lohtajan ja Karhin kylien jakokuntien osakastilojen venevalkama- ja kalastusalueoikeudet Lahdenkroopissa. Tähän liittyen ministeriöllä on oikeus lunastaa alueela olevat rakennukset. Lisäksi jakokuntien vesialueiden käyttöä rajoitetaan vaara-alueella siten, että niillä liikkuminen voidaan ammuntojen aikana kieltää. Ja MIKSI?

Siksikö, ettei omat puolustusvoimamme nykyisellä laajalla ampuma- ja harjoitusalueella sovi opettelemaan tappamista riittävän hyvin? Vai liekö taustalla jo jotain sellaista, mitä ei meille kerrota. Ylikansallisille (Nato?) joukoille pitää pienen Suomen käytännössä Lohtajan ja sen muutamien asukkaiden pakolla luovuttaa omistamansa maat ja mökit, jotta tätä Natura-aluella sijaitsevaa aluetta voitaisiin kaupata muille. Voi aikaamme ja voi meitä.

Toiseksi. Tänään mitä todennäköisimmin vahvistetaan metsästysasetuksen muutos. Tässä lainaus ministeriön tiedotteesta:

Asetusmuutoksen myötä suurpetojen poikkeuslupien myöntäminen siirtyy ministeriöstä riistanhoitopiireille. Määräyskirjeellään ministeriö kuitenkin edelleen asettaa suurimmat sallitut saalismäärät. Poikkeuslupia voidaan myöntää kun kyseessä ovat erityisen merkittävien vahinkojen uhkaa aiheuttavat sekä turvallisuutta uhkaavat suurpedot.

Korostan edelleen, että en ole metsästyksen vastustaja. Ajattelen vain hyvin eritavalla siitä oikeudesta, millä uhanalaiset petomme joko annetaan elää tai ammutaan. Käsittääkseni tulossa oleva asetuksen muutos, siirtää harkintavallan luvan myöntämisestä samalla taholle joka sitä hakee. Miten tässä taataan oikeuden toteutuminen. Ai niin, eihän sitä tarvitsekaan taata. Kuollut suurpeto eikä yhtään enemmän eläväkään sitä oikeutta kysy eikä pyydä. Sen oikeuden perään voi kysyä vain ihminen, jonka vallassa suurpetojen elämä on. Nykyisen lain ja oikeuden käytännön vallitessa hyvin harvassa ovat ne ihmiset, jotka luontomme monimuotoisuuden ja sen oikeuden puolesta saavat äänensä kuuluuviin. Voi aikaamme ja voi meitä.