Tänään, kun Itella suunnittelee mitä ilmeisimmin ihan tosissaan lopettavansa normaalin postin jakamisen haja-asutusalueille, tuli mieleen tapaus josta kirjoitin vanhaan blogiini jo vuosia sitten (21.11.2005). Kehitys jatkuu samaan suuntaan edelleen...

 

Postissa 

Aluksi:

Kannuksessa lopetettiin perinteinen posti puolisen vuotta sitten. Nykyisin postipalvelut saa R-kioskista. Muutoinkin Kannus on niitä paikkakuntia, joista poistumassa on (osa jo poistettu) Kela, verotoimisto, poliisi, kyläkoulut ja -kaupat, linja-autoliikenne sivukyliin...

1. näytös:

Soitin postin palvelunumeroon ja tiedustelin kuinka saan lähetetyksi 216 kpl kirjeitä niin, ettei tarvitse liimailla merkkejä, sitä postiakaan kun ei enää ole. Sain ohjeet ja toimeksiannon viedä kirjeet R-kioskille. Kysyin vielä varmuudeksi mitä tämä lysti maksaisi; 95,05 euroa. Astelin kirjeet mukanani (klo 13.45) sisään R-kioskiin ja asetuin jonoon. Viimein tuli vuoroni ja esitin asiani. Kassalla tomeran oloinen nainen laski hetken koneella ja ilmoitti topakasti hinnan 119 euroa. Selitin uudelleen mitä halusin ja miten minua oli puhelimessa neuvottu. Myyjä taivasteli, että vai niin. Otti puhelimen ja alkoi soitella tiedustellakseen asiaa. Viimein (klo 14.10) hän sai selville, että kertomani hinta oli ihan oikea. Hän alkoi naputella päätettä lyödäkseen palvelun koneelle. Eipä tuntunut onnistuvan. Hetkisen kuluttua (klo 14.28) myyjä totesi, että mitäs jos laitetaan tavalliset postimerkit, hän voisi liimata, maksaa kyllä vähän enemmän, mutta ei tarvitsisi odottaa. Hohhoijaa! Ilmoitin, ettei käy. Olin varannut mukaan käteistä tasarahan.

2. näytös:

Myyjä otti uudelleen puhelimen, soitti apua saadakseen 'ostokseni' kassaan, että voisin ne maksaa. Hinnasta kun oltiin jo yhtä mieltä. Siinä odotellessani (klo 14.40) postiin saapui vanha mummo. Mustassa takissaan hän töpötteli toisen tiskin luo. Aika oli painanut selän kumaraan ja nipin napin hän ylettyi tiskin yli toimittamaan asiansa. Nuorehko naismyyjä kuunteli, kun mummo hiljaisella äänellä pyysi saada lähettää adressin kuolleen sukulaisensa muistoksi. Ennenkin hän oli vanhasta postista niin tehnyt, korusähkeenä lähetetty. Myyjä otti esiin mapin, josta tietävällä äänellä selvitti mummolle, kuinka tämän tulisi toimia. Korusähkeitä kun ei enää voisi täältä lähettää. Tilaus tuli hoitaa netin kautta. Mummo puisteli päätään - ei hänellä sellaisia laitteita ole. Myyjä kertoi, että toinen mahdollisuus on soittaa palvelunumeroon, mutta se on tehtävä henkilökohtaisesti. He eivät myyjinä sitä voi tehdä, koska hinta laskutetaan puhelinlaskussa. Hetken hiljaisuuden jälkeen mummo kiitti myyjää, keräsi kassinsa ja askelsi pettyneenä ulos.

Vääntelehdin vaivautuneesti tuolilla ja odotin yhä mahdollisuutta maksaa kirjeeni. Alkoi (klo 14.55) jo olla mitta täynnä. Sanoin nuoremmalle myyjälle, että kun olemme yhä mieltä hinnasta voisinko jättää nämä 95,05 euroa heille, jos löisivät koneeseen kun tietävät miten. Pienen neuvottelun jälkeen (klo 15.05) kävelin ulos. Puhelimessa edelleen olleen vanhemman myyjän kuulin sanovan... 'asiakas jätti nyt rahat ja lähti..'.

Lopuksi:

Mikä on tämä maa, tämä yhteiskunta? Mitä on tämä kulttuuri, sivistys? Entä mitä on kehitys?

Mietin millainen kansa luo toimintamalleja ja järjestelmiä, jotka hukkaavat sen arvokkaimman osan - ihmisen. Kuinka kauas meidän on mentävä nähdäksemme typeryytemme?

P.S.

Saatat luulla tarinan olevan keksitty, mutta tuo kaikki tapahtui oikeassa elämässä Kannuksen kaupungissa maanantaina 21.11. vuonna 2005!