Kun edellisessä kirjoituksessani uumoilin kevään tuloa, ei lämpöennätyksistä enää tarvitse puhua. Navakka ja kylmä tuuli käy lähes myrskylukemissa ja lämpötilakin pysyttelee pakkasen puolella ison osan päivää.

Viikonloppuna oli jälleen paljon muuttajia matkassa. Hanhia ja joutsenia lensi useita parvia pitkin rannikkoa kohti pohjoista. Viikonlopun luontoretkellä ei juurikaan mielenkiintoisia havaintoja tullut. Joutsenet ja hanhet ovat ottaneet lumista vapautuneet peltoaukeat levähdyspaikoikseen. Niitä näkyikin melkolailla paljon.

Vähäjärvi on vielä jäässä. Padotun laskuojan suulla on jo muutamien metrien leveydeltä avovettä. Eilisen illan ja viime yön aikan oli avoveden reunaan jäälle ilmestynyt puoliksi syöty ruutana. Äkikseltään se näytti kovin tuoreelta, joten luultavasti se ei ole talven aikana menehtyneitä. Voisiko joku olla pyydystänyt sen? Jos niin mikä? Lintu vai? Kirkaaseen jäähän ei ollut jäänyt mitään paljastavia jälkiä. Tässä kuva, arvuutelkaan mistä lie kyse.

Lähimetsässä, lähes tässä pihapiirissämme on koko talven ajan nähnyt ketunjälkiä. Usein ilta- tai aamulenkillä ovat koirat ilmaisseet jonkun metsäneläimen menneen tien yli tai olevan ihan lähistöllä. Niiden olemus muuttuu ja ne olisivat hati valmiita jäljestämään. Tänään aamulenkille lähtiessämme Kirkkotien yli meni kettu, jota koirat eivät onneksi heti havainneet, niin ehdin sen menoa hetken tarkkailla. Se ontui aika pahasti oikeaa takajalkaansa. Missä lie sen vahingoittanut (auto, metsästys, raudat). Talven jälkiä seuratessani en pannut kyllä merkille, että niissä olisi ollut merkkiä jalkapuolesta. Oliko loukkaantuminen sattunut ihan vasta vai oliko kyseessä sitten eri yksilö. Jäin miettimään miten se ravintonsa jatkossa hankkii? Paraneeko se vai koituuko loukkaantuminen lopulta sen kohtaloksi.

Mustarastas laulaa illoin aamuin kauniisti kuusenlatvassa. Myös peippo on ilmestynyt pihapiiriin.