Kovin vielä ovat talvisia aamut. Aamusella näytti mittari pakkasta -25,9 astetta. Näin puolen päivän aikoihin on enää -10,5 ja lumi jo sulaa auringon paistaessa mustaan räystäspeltiin. Töistä juuri kotiuiduttua taitaakin askel viedä seuraavaksi metsään tutustumaan Kälviän retkeilyreittiin. Kuulin yhden seikkailuopiskelijoistamme käyneen vetämässä lumikenkäilyryhmää viikonloppuna retkeilyreitillä. Siellä olisi siis valmiiksi tampattu jälki reitillä sijaitsevalle laavulle saakka.

Aamulla oli jälleen mukava vieras pörhistelemässä ikkunan takana. Sama yksinäinen punatulkku käy säännöllisesti aamuisin ruokailemassa lintulaudallamme. Pikkasen huolestuneena kaverin puolesta mietiskelin jo ääneen, että missähän sen kumppani lie. Akkatulkkusta ei ole havainnon havaintoa. Liekö tämä kaveri näitä maaseudulle tuttuja peräkamarin poikia.

Tässä on vielä toinen kuva. Tallensin tämän halon sunnuntaina iltapäivällä merellä käydessämme. Kevättalvisella taivaalla näkyvä halo on sateenkaaren tavoin näkyvä valokehä auringon ympärillä. Valo taittuu jääkiteistä. Ilmiöön liittyy taianomaisesti luku 22. Halorengas muodostuu 22 kulma-asteen etäisyydelle auringosta ja halon muodostuessa jääkiteet ovat harsopilvessä noin -22 asteen lämpötilassa. Luonto tarjoilee joskus mielenkiintoisia sattumia. Tiedot poimin sääpäiväkirjastani.