Viimeisin Koiramme-lehti uutisoi näyttävästi rescuekoira-toiminnasta. Kannanotto on jyrkkä  ja sitä on tulkittava perin vakavasti, sillä äänitorvena on Kennelliiton virallinen jäsenjulkaisu. Yhtälailla on tarkasti luettava Tapio Eerolan "pitkänlinjan" koiramiehen kommenttia aiheeseen.

Aloitetaanpa Eerolasta. Hän kirjoittaa näin: "Tietoon rescuetuonnin laajuudesta sisältyy vinkki rotukoiraväelle: kasvattakaa enemmän, mutta halvempia pieniä paperikoiria! Nyky-Suomessa ei kaikilla eläinrakkaillakaan ole varaa maksaa yli tonnia pennusta. Kysynnän ja tarjonnan väliin on revennyt aukko, jota rescuetuojat hyödyntävät."

Mitä Eerola oikein sanoo tai tarkoittaa. Kehoittaako hän kasvattamaan enemmän koiria sillä perusteella, että rotukoirabisnekseen on syntynyt jostain syystä markkinarako kysynnän ja tarjonnan väliin? Markkinataloudenlaitko siis ohjaavat maamme koirankasvattajien tekemisiä? Mitä ilmeisimmin Eerolan (ehkä myös Kennelliiton) mielestä koirabisnestä on syytä ohjailla tämän tyyppisillä vinkeillä kasvattajille. Samanaikaisesti monien koirarotujen kohdalla ollaan tilanteessa, jossa ne ovat vaarassa kuihtua pois omaan mahdottomuuteensa suppean geenipoolin, terveys- ja luonneongelmien kanssa. Mutta siis, tämänkin uhalla on syytä kehoittaa kasvattamaan rotukoiria enemmän vain, että voitaisiin täyttää bisneksessä oleva aukko, jota Eerolan mukaan hyödyntävät rescuekoiria maahamme tuovat.

En ole niin hyvin perillä rescuekoiriatoiminnasta, että osaisin sen puolesta puhua tai sitä kritisoida. Yritin asiaa selvittää netin kautta ja jotain löysinkin. Asiaan löytyi ainakin HeSyn kannanotto, jossa toki varoitettiin tuontikoirien riskeistä ja kehoitettiin kiinnittämään moniinkin tärkeisiin seikkoihin huomiota. Perimmäinen ajatus hylättyjen koirien ongelman ratkaisemisesta tuomalla niitä ongelmamaista Suomeen on punnitsemisen arvoinen. Tuskin sillä koko ongelmaa ratkaistaan. Ehkä yksittäisen koirayksilön elämä kylläkin.

Muutamia vuosia koirajärjestömaailmassa mukana olleena on muodostumassa kovin vastenmielinen kuva. Kennelliitto tuntuu paisuvan koira- ja rotupaljoudessa sellaiseksi mammutiksi, että se kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Maailma, jossa me nyt ja tulevaisuudessa koiriemme kanssa elämme muuttuu vauhdilla. Arvot, joihin Kennelliiton toiminta nojaa joutuvat hyvin lyhyen ajan sisällä kriittisen arvioinnin kohteeksi sekä ulkoapäin, että järjestön sisältä tulevien haasteiden kautta. Jo viime vuosina olemme saaneet lukea viestejä, jotka ovat avauksia tuohon suuntaan. Kennelliiton toimintaa ja sen painopisteitä on ruodittu talouden sanelemin ehdoin. Aatteellisen yhdistyksen ollessa kysymyksessä on aina vaara, että talous alkaa sanelemaan tekemisiä aatteen sijaan.

Eläinsuojeluasiat ovat olleet esillä näkyvästi tuotanto- ja turkiseläinten epäkohtien tullessa julkisuuteen. Veikkaan tämän keskustelun vain syvenevän ja laajenevan tulevaisuudessa. Kennelliiton oma strategiatyö on parasta aikaa meneillään. Sen ympärillä käyty keskustelu on jo tuonut esille näkemyksiä, jossa koiraväen keskuudessakin pohditaan liiton toiminta-ajatusta. On toisaalta ymmärrettävää, kun liiton toiminta-ajatusta ja arvoja pohtii, että kyse on sellaisesta toiminnasta ja monopolista, josta on pidettävä kiinni kynsinhapain. Kennelliitolla ja koirabisneksessä toimivilla on niin paljon pelissä. Ehkäpä tätä taustaa vasten osaa lukea Tapio Eerolan kommentin rescuekoirista oikeassa valossa.

Vastenmielistä ja oksettavaa, mikäli koirajärjestön toimintaa ohjaavat arvot, joilla pönkitetään omaa monopoliasemaa unohtamalla se yksittäinen koiranomistaja ja etenkin koira...