Suomen Luonto ottaa esille minua jo pidemmän aikaa vaivanneen kysymyksen - miksi susiemme salakaadoista vaietaan? Kun pantasusi Nikita löytyi tapettuna jokeen upotettuna, lähetin henkilökohtaisesti omalla nimelläni sähköpostia päättäjillemme. Kysyin eikö salakaadoille ole mitään tehtävissä. Vastauksen sain vain yhdeltä kansanedustajalta:

Ei rikollisuudelle näytä voivan tämän enempää.

Työtä kuitenkin tehdään.

Yst terv

Erkki Pulliainen

Kukaan muu ei vaivautunut edes vastaamaan. Postin sai useampikin kansanedustaja kaikista puolueista. Kuvanneeko edustajiemme kantaa susiasiaan vai yleensäkin heidät valinneeseen kansaan. Lohdutonta joka tapauksessa.

Kysymys minne sudet katoavat oli vaikea pala purtavaksi. Suomen Luonto lehden toimittaja yritti selvittää eri viranomaisilta asiaa, mutta sai vain ylimalkaisia vastauksia. Moni viranomainen ei edes lupautunut antamaan haastattelua vaan vaikeni toteamalla, ettei tästä kannata puhua syntyy vain turhaa keskustelua. Ilmeistä on, että Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijat, maa- ja metsätalousministeriön virkamiehet ja poliisikin tietää paljon enemmän salakaadoista kuin haluavat kertoa.

Viime päivinä on astuttu em. viranomaistaholta näyttävästi esiin kertomalla susia olevan Suomessa juuri riittävästi. Kuten susikannan hoitosuunnitelma kertoo riittää elinvoimaseksi kannaksi Suomessa 20 lisääntyvää paria. Kuinka ollakaan riistalaskennassa susikanta saatiin lisääntyviksi pareiksi juuri tuo 20. Hoitosuunnitelman mukaan kaikki tuon yli menevät sudet voidaan luvalla ampua. Suunnitelmassa mainitaan myös, että lupia myönnettäessä otetaan huomioon muulla tavalla kuolleet sudet (salakaadot). Jos ei lupaa etukäteen niin, missä tahansa olosuhteissa tehty tappaminen siunataan luvalla jälkikäteen (!).

Näyttää siltä, että koko hoitosuunnitelma olikin ovela juoni. Määritellään laskennallinen susikannan suotuisa taso. Sama viranomainen omine organisaatioineen arvio sitten susikannan. Kappas vaan luvut täsmäävätkin ja se riittää. Se miten näihin lukuihin päästään ei ole meidän tiedossa. Mikä on todellinen susien määrä? Paljonko niitä oikeasti kuolee salametsästäjien kautta ampumalla, myrkyttämällä, hukuttamalla tai superloninpaloihin tukehtumalla...? Meille ei kerrota. Varmaan joku tietää tästä enemmän, muttei kerro.

Toteanpa vain jälleen kerran kantani petoasioiden hallinnoinnista. Metsästystä valvova viranomainen ei kykene toimimaan puolueettomasti suojeluaisioissa. Salakaadoista vaikeneminen on oivallinen esimerkki siitä.