Järjestötoiminnassa on kevätkokousten aika. Tänään istuin tilintarkastajien seurassa menneen vuoden tilien kanssa. Lausuntona totesivat, että tilinpäätös antaa oikean kuvan yhdistyksen toiminnasta ja tili- ja vastuuvapaus voidaan myöntää tilivelvollisille. Odotellaan seuran vuosikokousta.

Viikonloppuna tuli oltua ulkosalla, pihalla riittää kevättöitä. Samalla tuli seurailtua ympärillämme elämää kuhisevaa luontoa. Joutsenet käyvät edelleen vain kääntymässä järvellä. Yksi pari uskaltautui hetkeksi jäälle lepäämään. Useampia kurkiauroja kaartelee äänekkäästi laulaen taivaalla, samoin hanhia. Myös lokkien kesäiset äänet ovat palanneet. Niiden laulu tuo mieleen meren tuoksun.

Pikkulintuja näkyy ja kuuluu todella paljon. Mustarastas istuu korkean kuusen latvassa haikeasti laulaen. Sen ääni kuuluu etenkin illalla muiden jo hiljetessä. Peippo on laulanut jo muutamia päiviä. Ruokintapaikalla ovat vierailleet edelleen tali-, sini-ja töyhtötiaiset, viherpeippopariskunta, punatulkut ja käpytikka uros. Eilen illalla tuli uusi vielä näkemätön pariskunta, vihervarpunen. Aamulla naapurin nurmelle laskeutui parvi punakylkirastaita ja yksi laulurastas.

Linnunpöntöissämme on edelleen hiljaista. Sen sijaan tarkemman tutkimuksen jälkeen löysin pihapiiristämme seitsemän linnunpesää. Niitä löytyi korkealta koivusta, nuorista kuusista ja maasta risukasasta. Odotellaan tuleeko niihin asukkaita tänä kesänä.

Lauantai-iltana kuunnellesani mustarastaan laulua kuulin myös pöllön huhuilua. Näinkin sen tumman hahmon lehahtavan tien toiselle puolelle vanhaan kuusikkoon. Vuosi sitten sen huhuilua kuuli useampanakin iltana. Tunnistus on vielä tekemättä,  mutta ehkä seuraavalla kerralla.

Kiitos vielä Taviokuurnalle opastuksesta perhosen tunnistuksessa.