Voi maailmaa, missä elämme! Kun 11-vuotias pikkupoika viedään puremajälkiä saaneena sairaalaan, hihkuu puoli Suomea valmiina susijahtiin. Samaan kuoroon yhtyy media aina STT:tä myöten. Kuinka ollakaan purijaksi osoittautuu laajan ja perusteellisen poliisioperaation jälkeen perheen oma höpönassu kultainennoutaja. Vähänkin koirien kanssa tekemisissä ollut olisi osannut heti epäillä tuota. Ei siihen dna-tutkimuksia, petotutkijoita tai kymmeniä poliisiviranomaisia tarvita. Itkettää ja naurattaa yhtä aikaa.

Petoviha tuntuu vähitellen juurtuvan joka paikkaan niin, että todellisuudentaju hämärtyy sellaisillakin tahoilla missä sen vähiten soisi. Järjenkäyttö luulisi ja toivoisi olevan sallittua myös mediassa. Jos joku olisi hetken miettinyt tapahtumien kulkua ja kirjoittanut paperille vain ja ainostaan järjellä perusteltavat tosiasiat, ei takuulla olisi ensimmäisenä vaihtoehtona ollut - joo se oli susi.

Yleiseen mielipiteeseen on saatu iskostettua varsin hyvin petojen vaarallisuus. Kaikki, tiedotusvälineet etunenässä odottavat vesikielellä ensimmäistä uutista suden hyökkäämisestä ihmisen kimppuun. Kun uutista ei vain kuulu, on sellainen keksittävä. Ja väärän tiedon välittämisen jälkeen perustellaan, että olisihan noin voinut käydä. Kyllähän tuo kaikki olisi ihan mahdollista. Niinpä. Tuomittavaksi tällaisen toiminnan tekee sen mielipidettä muokkaava vaikutus.

Tosiasia on edelleen se, ettei lähihistoriassa susi ole kertaakaan käynyt ihmisen kimppuun. Pelkojen lietsomisen sijaan tosiasiat tulisi nostaa päällimmäisenä esiin tai ainakin ne olisi tunnustettava. Salaliittoteorioihin innostuneet voisivat jopa miettiä oliko puremisuutinen tarkoituksella tilattu pyhittämään Hallan susilauman pentujen tappamiset. No vitsi vitsi vitsi...

p.s. Susien tappamista vaativien logiikalla Suomessa pitäisi nyt alkaa armoton kultaistennoutajien lahtaus, koska se on vaarallinen. Eikun lupa-anomukset vetämään, kaikki paikalliset metsästäjät talkoisiin ympäri maan ja lyijyä vaan noutajien nahkaan.