Sain selkäni siihen kuntoon eilettäin, että katsoin viisaimmaksi käydä oikomassa sitä heti kiropraktikolla. Vuosikymmeniä kestäneen liikuntaharrastuksen myötä oppii jotain myös omasta kehostaan. Olen jonkun kerran ollut selkäni kanssa siinä tilanteessa, että eiku ensiapuun kipupiikkiä pakaraan. Nyt jo osaa hakeutua hoitoon ennenkuin tilanne ehtii noin pahaksi.

Mistä sitten on oiken kyse. Laiskuudesta! Huonohko lihaskunto lisättynä puuttuvaan venyttelyyn ja liian vähäiseen nesteen nauttimiseen ja rasitukseen aiheuttaa selkänikamissa ns. lukkoja. Kun näitä lukkotiloja ei omin avuin saa avattua, tila muuttuu vähitellen pysyväksi. Tästä puolestaan seuraa selän lihaksiston joutuminen outoon asentoon ja niinpä se kipeytyy, jopa tulehtuu. Lopulta lihaksisto kramppaa ja sitte sitä mennään ensiapuun piikittämään.

Nuo lukot olen tottunut avaamaan tutulla kiropraktikolla muutamia kertoja vuodessa. Olkoon toimenpiteestä kukin mitä mieltä tahansa on se minua auttanut. Mitä pikimmin käy, sitä varmemmin saa apua. Joskus joutuu käymään pari jopa kolmekin kertaa.

Aamulla kävin taas ja olo tuntuu jo helpottavan. Harmittaa, kun olin suunnitellut jo kaiken valmiiksi Kotkanneva-retkeä varten. Aurinko meinaa paistaa, joten vielä tässä iltapäivällä hyvin ehtii ulkona pistäytyä. Taidan suunnata merelle katsastamaan jäätilanteen. Ruotsalon edustalla on mukavasti saaristoa, joten käymättömiä paikkoja on paljon.