Töitä näyttää riittävän. Jos huokasin syvään helpotuksesta muutettuamme, niin se oli ennenaikaista. Viime ja sitä edellinen kesä meni täysimääräisesti omakotitalon rakennuspuuhissa. Pahalta näyttää, että niin menee vielä tämäkin. Viime viikot on kaikki vapaa-aika mennyt pihatöissä. Ei silti pääosin se on mukavaa hommaa, mutta koko projekti yhteenlaskettuna alkaa kokonaisrasitus olla melkoista luokkaa. Varsinkin henkisesti. Raskaan koko hommasta tekee se, että usein tässä yhteydessä vilahtaa sana PITÄÄ.

Voisihan toki ottaa lunkisti ja vetää lonkkaa. Viritellä riippumatto ja olla köllötellä vaan. Seurauksena olisi pihalla metrin korkeudelta voikukkaa, heinää, horsmaa, nokkosta jne. silmän kaunistuksena. Voi vain osuvasti todeta, että mitäs läksit ja ottaa tomera ote kottikärryistä.

Niin, että mitä on sitten tehty. Viime syksynä piha tasattiin ja se sai painua talven ajan. Nyt olemme keränneet kiviä nurmelle tulevalta alueelta pois. Niitä on ladottu sokkelin viereen, alle tasattu hiekka ja maisemointikangas. Eilen pohjustettiin mansikkamaan paikka. Pihasuunnitelma alkaa olla aikalailla valmiina. Nurmikon, laatoituksen ja kasvien paikat on kutakuinkin selvillä. Seuraavaksi alkaakin olla aika ottaa pieni kaivinkone päiväksi töihin ja tilata vähän lisää täytemaata ja ruokamultaa.

Pihapiirissä ovat muutkin rakennuspuuhissa. Laitoin pihan reunalle kaksi lintupönttöä. Talitiaispari on selvästi vallannut toisen omakseen. Eilen yritti kirjosieppo useamman kerran vierailla tiaisten pöntössä. Kerta toisensa jälkeen se ajettiin kuitenkin pönttöpuusta äänekkäästi ja päättäväisesti pois. Jostain syystä toinen pönttö ei selvästikään ole niin kiinnostava. Sinnikkäästi kirjosieppouros sielläkin vierailee ja yrittää sitä naaraalle esitellä. Olispa hienoa saada asukkaat molempiin pönttöihin.

Pihapiirissä olen tunnistanut useita lajeja. Peippoja on paljon, samoin vieherpeippoja ja tiaisia. Tiltaltti laulaa hauskaa til-tal-til-tyl-tal säettään, mutta sitä näkee harvoin. Punarinnan kaunis laulu kuuluu useimmin aamuisin. Sen näkee aina samalla paikalla tienvieruskoivussa. Pesä taitaa olla siinä lähistöllä. Käpytikkapariskunta käy päivittäin. Niiden pahalta kuulostava varoitusääni on helppo oppia tuntemaan. Västäräkkejä on myös paljon. Ne keikuttelevat katonharjalla ja kipittävät pitkin pihaa etsien matoja. Mökkinaapurin pihanurmella käyvät rastaat etsimässä matoja; mustarastas, punakylkirastas, laulurastas ja räkättirastas. Eilen illalla värisytteli lautakasan päällä pyrstöään leppälintu. Näin sen ensimmäisen kerran. Samoin ensikertaa esiintyi tänä aamuna sepelkyyhky. Se istuskeli pitkään puhelinlangalla. Kesän ensimmäiset pääskyset livertelivät lauantai-iltana. Niiden lento ja laulu tuo kyllä kesän mieleen. Metsäviklo uskaltautuu välillä rantakiviltä myös pihalle. Se on arka lintu, joka lentää matalalla pitkin veden pintaa kimeästi kirkuen. Pöllöä, jonka huhuilua kuulee lähimetsästä lähes joka ilta, ei ole näkynyt. Vesilinnuista täytynee tehdä oma lista menee muuten liian pitkäksi.