Joo.

Aika on mennyt ihan eri projektien kimpussa, eikä tänne ole enää kertynyt mitään. Se ei tarkoita, etteikö olisi sattunut ja tapahtunut paljonkin sellaista mistä olisi ollut syytä kirjoittaa.

Toisaalta vapauttavaa olla välittämättä päivittymättömistä blogeista. Näistä voisi kantaa huonoa omaatuntoakin, mutta turhaan. Maailma on nykyisin niin täynnänsä blogeja, ettei yhden jääminen päivittämättä tunnu missään. Mukava silti huomata, että edelleen tänne kulkeutuu ihmisiä monilla eri hakusanoilla. Viime aikojen suosikit ovat olleet, kuten oikeastaan jo pitkään Pauanne ja Vattaja.

Koira-asioista on mielenpäällä kirjoittaa paljonkin. Se koskettaa juuri nyt kovin henkilökohtaisesti. Viime viikolla kolme vuotta täyttänyt valkoinenpaimenkoiramme sai pari viikkoa sitten epileptisen kohtauksen. Jotenkin tunsin hyvin konkreettisesti mitä tarkoittaa keskustelu koirien terveydestä, rotukoirien sairaaksi jalostamisesta tai ihmisten osallisuudesta ja vastuusta siihen.

Täysin terveen, reippaan ja liikunnallisen elämän viettänyt koira saa yhtäkkiä nukkuessaan kohtauksen. Se kouristelee kyljellään, tärisee, kuolaa ja on poissa tästä maailmasta. Koira on kohtauksen jälkeen edelleen ihan terve ja iloinen. Tähän asti tehdyt tutkimukset eivät selvitä kohtauksen syytä. Epäillään epilepsiaa, mutta sitä ei tässä vaiheessa varmaksi sanota. Nyt vain odotetaan tuleeko toinen kohtaus.

Me ihmiset olemme aikaansaaneet varmaankin paljon hyvää katsoessamme koiriamme. Katsokaapa vaikka tuota kuvaa. Kaunis valkoinen koira rakenteeltaan. Luonteeltaan yhteiskuntaan sopeutuva ja avoin. Vaan mitä kaikkea muuta kauniin kuoren alta löytykään sellaista mitä silmämme eivät näe tai kätemme tunne. Niin kauan kun koirien jalostaminen pohjautuu vain kauniiseen ulkomuotoon, tulemme saamaan kaupantekijäisinä paljon sellaista, mikä saattaa tehdä elämästä koiran kanssa tuskallisen painajaisen.

Kenenkään ei pidä luulla, että syyllistäisin mitenkään erityisesti koiramme kasvattajaa. Ongelma on paljon syvemmällä. Se on asenteissa, rahassa, turhamaisuudessa, välinpitämättömyydessä ja itsekkyydessä. Ainoa varma asia on, ettei koirilla itsellään ole tähän osaa eikä arpaa. Kaiken takana on ihminen suuressa viisaudessaan. Enkä mitenkään voi nostaa itseäni muiden yläpuolelle. Ja se tuntuu kovin surulliselta.