Oletteko kuulleet, että nykyisin palveluissa on kuluttajalla oikeus kuluttajasuojaan. Ei liene kenellekään uutta. Mutta entäpä tämä. Kuluttajavirasto tarkastaa kuntolatujen ja pururatojen turvallisuuden. Aivan totta. Kannuksessa toimenpide suoritettiin mennä viikolla.

Paikallinen terveystarkastaja kävi yhdessä liikuntatoimen viranhaltijan kanssa toteamassa kuntoladun kuluttajan kannalta turvalliseksi. Hyvähän se on asia virallisesti todeta, vaan mitkä olivatkaan perusteet. Selasin pintapuolisesti 19 sivuista laduntarkistusasiakirjaa. Väkisinkin vetää suuta hymyyn ikänsä hiihtolatuja kiertäneenä ja suksien kanssa liikkuneena. Samalla hiipii mieleen taas yksi maailmamme mielettömyyksiä. Eikö tässä maailmassa ole kuluttajan kannalta tärkeämpiäkin kohteita tarkastaa.

Ihan muutama kysymys kuntoladuntarkastukseen liittyen. Tarkastuksesta näet vastaa paikallinen terveystarkastaja. Minkähänlainen suksilla liikkumisen taito mahtaa olla kriteerinä terveystarkastajan toimenkuvassa. Niin, että millä koulutuksella voi yleensä voi virkaa hakea. Tarkastusasiakirjassa määriteltiin hiihtoladun vaarallisuus mm. laskuissa syntyvän vauhdin perusteella. Aivan oikein, mutta millähän kelillä tuo pitäisi todeta. Rinne pitäisi varmaankin olla hydraulisesti säädettävä, ettei se liukkaalla jääkelillä veisi liian kovaa. Maalaisjärjen käyttö ei taida olla enää sallittua.

Asiakirjassa kysyttiin myös mm. miten on varauduttu turvallisuuden säilymiseen ja eksymisten ehkäisemiseen mahdollisen sähkökatkoksen sattuessa. Tähänkin piti nimetä oikein vastuuhenkilö. Hohhoijaa! Onhan kuntohiihtäjiä tietty joka lähtöön, mutta eiköhän tuo ole jo liioittelua. Kuinkahan moni lähtee umpihankeen hiihtämään vaan siksi, että valoladulta sammuvat valot. Kyllä menee verorahat talteen tätäkin tarkastusta tehtäessä.

Kohta varmaankin laaditaan kuluttajasuojan kautta ohjeet metsän vaarallisuudesta kuluttajalle. Metsänomistaja on vastuussa, jos laho puu kaatuu marjastajan päälle tai jos tämä eksyy huonosti merkityllä hillasuolla. Oi aikoja, oi tapoja.