Yritin ymmärtää pörssin monimutkaisia taulukoita. Ensi kertaa eläissäni innostuin selvittämään pörssiyhtiön tietoja.

Kauppalehden nettisivuilta löysin tiedon, että UPM1V niminen osake (ISIN koodi:FI0009005987) on listattu pörssiin 2.5.1996. Osaketta on kaikkiaan 523 255 330 kpl.

UPM-Kymmene Oyj ilmoitti irtisanovansa Suomesta noin 3000 ihmistä. Jokainen työpaikan menetys on oma yksittäinen tarinansa, jonka takaa löytyy ihminen.

Ilmoituksen jälkeen nousi UPM1V nimisen osakkeen arvo parin päivän aikana hieman yli 18 eurosta lähes 20 euroon. Sitten vähän matematiikkaa; 523 miljoonaa osaketta kertaa 1,80 euroa tekee koko osakepotin arvossa yli 941 miljoonaa euroa. Irtisanomisilmoituksen jälkeen siis UPM-Kymmene Oyj:n osakepotti on lähes MILJARDI euroa arvokkaampi!

Yhden työpaikan arvoksi pörssissä mitattuna tulee arvonnousun perusteella noin 310 000 euroa. Iltalehden tietojen mukaan Erkki Tuomiojan osakesalkun arvo nousi 7000 euroa, Martti Ahtisaaren 13000 euroa ja UPM:n toimmitusjohtaja Jussi Pesosen 35000 euroa parissa päivässä irtisanomisilmoituksen jälkeen.

Koko prosessiin on vaikea suhtautua. Sen mielettömyys on niin suurta, ettei  asiaan saa tavallisen maalaisjärjen omistava tallaaja mitään otetta. Jotenkin voin ymmärtää yrityksen irtisanovan työntekijän, jos taloudellisia toimintaedellytyksiä ei ole. Itsekin olen tehnyt osa-aikaista työtä yli kolme vuotta, eikä sitä ole vaikea ymmärtää ottamalla laskimen käteen ja vähän naputtelemalla. Sen sijaan ymmärrykseni ei riitä siihen, että Jussi Pesonen ja kumppanit rikastuvat toisten menetettyä osin elämän edellytkset.

Eikö voisi ajatella kaikkien niiden, jotka osakkeiden arvonnousulla rikastuvat jakavan vaikka puolet saamistaan rahoista irtisanotuille. Heidän "ansiotahan" osaltaan koko arvonnousu on. Mikähän tuon oikeen estää? Itsekkyys?