Päivitetäänpä vähän pihapiirin tapahtumia ja pikkasen muitakin.

Pääskyset tekevät jälleen pesää autotallin välikatolle kuten viime vuonnakin. Hyvin samaan aikaan muuten kuin viime vuonna. Tuolta sivut osioista voi lukea viime vuoden pesinnästä. Tiaisilla on poikaset toisessa pöntössä ja kirjosieppo asuu toista. Vesilinnuillakin on jo ensimmäiset poikueet perässään.

Eilen näin yhden elämäni upeimmista sateenkaarista, kun noin ilta kymmenen aikoihin ilta-aurinko paistoi vasten lähestyvää sadekuuropilveä. Parhaimmillaan oli päällekäin kolme erillistä kaarta.

Eriskummallinen talvi vei Vähäjärvestä kalat. Kukaan ei ole saanut tai edes nähnyt muita kaloja kuin ruutanoita. Niitäkin löytyy kuolleena melkoisia määriä pitkin rantoja. Surullista. Veden ph lienee todella alhainen. Mökkinaapuri oli mittaillut paperiliuskalla ja saanut tuloksen 3-5. Ei hyvältä näytä. Tätäkö se tämä ilmaston muutos sitten tekee. Alueemme järvet ovat sellaisia, että viime talven kaltaiset sateet huuhtovat ravinteikkaan maa-aineksen järviin ja katastrofi on valmis. Vähäjärvi ei ole muutenkaan ollut erinomaisessa kunnossa, joten tämä takaisku oli melkolailla lopullinen. Aika näyttää miten järvi toipuu. Viime kesänä siitä sai kalaa kyllästymiseen asti. Katiskassa oli aina ahvenia ja joskus haukiakin savustettavaksi, kun vain viitsi viedä ja hakea.

Etelä-Suomessakin ollaan heräämässä puolustusvoimiemme tapaan toimia ja tiedottaa toimistaan. Meille täällä Vattajan lähistöllä tuo kaikki on jo kovin tuttua. Ennustan edelleenkin, että Lahdenkroopin lunastukset ja dyyni-lifen varjolla tehtävä ampumaleirin rakentaminen Vattajalla on vasta alkua. Kaikki tähtää kansainväliseen harjoitusalueeseen jahka tässä ensin ehditään viedä meidät Natoon. Sen jälkeenhän kaikkia onkin helpo perustella. Vai luuleeko joku, että hiekkarannoille rakennetut sepelipäällysteiset ajourat tykkilavetteja varten tehdään vain huvin vuoksi. Tai että ne murskeella päällystetyt ajourat joskus sieltä kerätään pois. Ei todellakaan.

Susiasiasta en oikein jaksa paljoakaan kirjoittaa, vaikka aihetta olisi. EY-tuomioistuimen päätös oli sellainen, että tuskin mikään tulee muuttumaan. Suomessa metsästetään edelleen ensin kiintiölupiin perustuvat sudet pois direktiivin vastaisella sudenpyynnillä. Sen jälkeen voidaankin voivotella häirikkösusien perään ja saadaan jatkaa metsästystä häirikköyksilöihin kohdistuvilla luvilla. Eikä kukaan tai mikään viranomainen pysty varmistamaan, että ammuttu susi on juuri se häiriötä aiheuttanut. Ja mitä sitten vaikkei olisikaan. Voidaan hakea taas uusi lupa, kun se häirikkö on edelleen hengissä. Voi tätä maata, voi.