Vettä satoi kaatamalla. Menimme paikalle hivenen myöhässä. Ohtakariin menevän pengertien varteen oli jätetty melkoisen paljon autoja ja hiekkarannalla paloi muutama nuotio, jätkänkynttilöitä ja tulia. Arvelisin paikalla olleen reilusti yli sata henkeä, jotka todella kurjaa ilmaa uhmaten olivat saapuneet paikalle. Vitsailtiinkin, että tänne ei kukaan ole tullut sattumalta, vaan tarkoituksella.

Tunnelma oli leppoisa ja useampiakin ihmisiä kävi puhumassa megafoniin. Parhaiten mieleeni jäi, kun nuori mieshenkilö puhui rauhallisella äänellä mökkiläisten tuntoja. Hänen isoisänsä oli saanut elantonsa kalastuksella ja rakentanut ammattiaan harjoitaakseen mökin Lahdenkroopiin. Mies kertoi perinnön vaalimisesta ja tunteista, jotka liittyvät mökkiin ja koko alueeseen. Hetken yritin kuvitella, miltä näistä ihmisistä oikeasti tuntuu.

Ilokseni huomasin paikalla useita tiedotusvälineiden edustajia. Toivottavasti Vattaja viimeinkin nousee laajemmin keskusteluun. Ketään paikallaolijoista ei voi syyttää ylilyönneistä. Tilaisuus oli asiallinen ja tunnelma rauhallinen. Porukat tuumailivat, että vastaavia tilaisuuksia voisi pitää uudelleen. Eräs totesi, että vaikkapa sitten, kun lunastuspäätös on tullut voidaan pitää hautajaiset.

Koko Vattajan tilanteen irvokkuutta kuvaa hyvin se, että tuon tuosta kuului takaa maalialueelta konetuliaseiden ääniä. Samaan aikaan lähellä pitivät tätä kylttiä oikeasti tulevaisuudesta huolissaan olevat ihmiset.

85 tonnia romua viikossa... luvan kanssa...