Tulin juuri kotiin kolmen tunnin mittaiselta lumikenkäkävelyltä. Mielettömän hienoa!!

Olemme hankkimassa K-P:n Kulttuuriopistolle (toinen työnantajani) lumikenkiä ja otin siinä samalla testattavaksi itselleni yhdet. Kerrassaan hienot kulkupelit, kun vielä ottaa sauvat mukaan. Kävelin järven jäällä, metsäautotiellä, pelloilla ja metsässä. Meillä on täällä metsässä enimmillään lunta 30-40 cm, pellon reunoihin on ehkä tuiskuttanut hieman enemmän. Joka paikassa pääsi kulkemaan vaivatta myös järven jäällä, vaikka lunta olikin paikoin vain siisi senttiä.

Lähdin kotipihalta ja kiertelin oudoissa maastoissa. Tulipa mieleen runon pätkä: 'Latuja ken hiihtelee, se latujen on vanki, vapaa onpi ainoastaan puhdas umpihanki'. Lumikengät mahdollistavat kulkemisen umpihangessa, siellä missä kukaan muu ei ollut kulkenut. Ihmeellisen hieno ja vapaa tunne. Seurasin pitkään ketun jälkiä ja katselin oravan touhuja. Söin eväät ojan penkalla ja kävelin kotiin.

Loppumatkasta huomasin, että pihaltamme katsottuna Vähäjärven toiselle rannalle on pystytetty viime syksyn aikana hieno laavu ja kunnon tulentekopaikka. Siinäpä onkin kevätauringossa oiva paikka istuskella tulilla. Varmuudella tulen siellä istumaan.

Kamera oli kyllä mukana, mutta muistikortti ei. Se jäin kortinlukijaan pöydälle. Että näin.

Jos kiinnostuit lumikenkäilystä, tietoa löydät vaikkapa Suomen Lumikenkäilijät ry:n kotisivuilta.