Piti kirjoittamani jokunen sana Luontoliiton kommentista koskien koirasusia. Sara näyttää jo ehtineen ennen, joten lukekaahan uutinen sieltä.

Olemme pähkäilleet tässä vuodenpäivät, että milloinkas se meille sitten uusi koira tulee. Koko koira-jutska on saanut muutaman vuoden aikana niin monenlaisia ilmiöitä, että lienee paikallaan jokunen sana siitä sanoa. En tässäkään asiassa voi sanoa olevani muita parempi tai puhtaampi, silti rohkenen heittää muutaman kriittisen sanan.

Monet uutiset, kommentit ja puheenvuorot kertovat koiraharrastuksessa sisällä olevista isoista ongelmista. Rotujen käsittämätön jalostaminen vailla riittävää tietoa. Näyttelytoiminnan saama järkyttävän suuri jalansija koko toiminnassa korostaa koirien ulkonäön merkitystä terveyden kustannuksella. Valtava koirien määrä on tuonut mukaan sairaan pentubisneksen, jossa koiria myydään kuin mitäkin tavaraa. Koiranomistajiksi sopimattomat ihmiset aiheuttavat hengenvaaraa kouluttamattomine isoine koirineen. Edellä vain osa näistä isoista ongelmista.

Kuka tai mikä on se taho, jonka tätä pitäisi valvoa tai tästä kehityksestä vastuu kantaa? Parikymmentä vuotta koiranomistajana olleena kerron mielipiteeni: koira-alan järjestöt, Kennelliitto, rotujärjestöt, kasvattajat. Ne ovat koiraharrastuksen asiantuntijoita. Niiden kiinnostus tuntuu kuitenkin riittävän vain murto-osaan koiraharrastuksesta ja ne kääntävät selkänsä todellisille ongelmille eläen omassa ruusuisessa maailmassaan karvapalloineen, joita pian tuskin koiriksi tunnistaa. Pahasti sanottu, mutta tätä mieltä olen.