Ensimmäiset pakkaspäivät sitten tulivat. Satoihan tuo jo myös ensilumen. Ei sentään niin paljon satanut kuin viime vuonna, mutta kuitenkin talven tuntua on jo selvästi. Vähäjärvi on saanut rannoilleen ohuen jääpeitteen, joka päivä päivältä on laajentunut.

Muuttopuuhissa olevia vesilintuja on yhä vieläkin järvellä. Sama koskeloparvi pitää edelleen ruokailutaukoa järvellä. Olin myös havaitsevinani muitakin lajeja, mutta olivat niin kaukana, ettei tunnistaminen minun taidoillani ollut mahdollista. Joutsenia ei vaan näy. Kysyinkin jo vuosi sitten lintuasiantuntijoilta vaikuttiko järven pohjan pöyhintä ja heinän niittäminen ym. kunnostustoimet siihen, etteivät joutsenet enää ota järveä taukopaikakseen. Suoraa vastausta ei voida kuulemma antaa, sillä joutsenet vaihtelevat taukopaikkojaan muutenkin. Joka tapauksessa vain muutamia yksittäisiä joutsenia on käynyt järvellä piipahtamassa.

Viikolla oli aika laittaa lintujen talviruokintapaikat kuntoon. Pähkinät ja auringonkukan siemenet keräsivät heti kymmenittäin tiaisia ruokailemaan. Paikalla kävi tali-, kuusi-, hömö- ja sinitiaisia. Keittiön ikkunasta on niiden touhuja mukava seurailla niin meidän ihmisten, kuin kissojenkin. Kiinnostivatpa linnut myös Tiitua.