Olen lueskellut vähän niinkuin perintönä hyllyymme eksynyttä kirjaa - Olavi Kares: Kallaveden rannalta

Piispa Olavi Kares (1903-1988) oli yksi herännäisyyden vaikuttajista, Paavo Ruotsalaisen jalanjäljillä. Hänen taustallaan ei kirjan lukemiseeni ollut mitään merkitystä vaan enemmäkin nimellä Kallaveden rannalta. Kirja on Kareksen päiväkirja vuosilta 1964-1965. Jotenkin jäin kiinni hänen mielenkiintoiseen tapaansa kirjoittaa. Monia nykyajan maailman vitsauksia hän pitää ongelmallisena jo tuolloin. Useassa kohdassa, vaikka olen vasta ihan kirjan alussa, Kares sanoo pelkäävänsä ihmisen pahuutta ja ennustelee juuri sellaisia kuvia, mitkä nyt ovat toteutuneet.

Se, että Kares oli arvoltaan piispa, antaa hänen humoristiselle ja kovin avoimelle tavalleen puhua, oman mielenkiintoisen leimansa. Paljon ajattelemisen aihetta sivuilta myös löytyy. Lyhyt lainaus kirjasta:

"Kuinka sykähdyttävältä tuntuu ajatus, että osaisimme tuoda iloa niiden ihmisten sydämiin, joiden keskellä liikumme ja teemme työtämme, sitä iloa, joka on lahja ylhäältä. Pelko ja rauhattomuus, murhe, tuska ja ahdistus ovat kuin tummia varjoja sen julkisen näyttämön takana, jolla me ihmiset esiinnymme. Näyttämön räikeät keinovalot eivät niitä varjoja voi poistaa, vaan tekevät ne varjot yhä mustemmiksi. Ei siis vain murhe, vaan myös rauhan puute on ilon vastakohta."

Joskus on hyvä tarttua ennakkoluulottomasti vaikkapa kirjaan. Luultavasti saatte kuulla kirjasta vielä jatkossa lisää.