Voi olla, että tämäkin purkaus on turha, mutta siltikin.

Ensi viikolla meillä taas jytisee. Kaikista maamme ilmatorjuntakoulutusta antavista joukko-osastoista osallistuu armeijan valtakunnalliselle ampumaleirille noin 2000 sotilasta. Mukana on myös vieraita Virosta ottamassa oppia kuinka soditaan. Leirillä ammutaan ensi kertaa uusilla ilmatorjuntajärjestelmillä. Vaikka asumme noin 30 km päässä Vattajan leirialueelta, ammunan jytinä kuuluu ja tuntuu sisälle asti. Voi vain kuvitella miten se kuuluu ampuma-alueen vieressä.

Olen mielestäni hyvinkin isänmaallinen. Olen kuulunut reserviläisjärjestöön varusmiespalveluksen suorittamisesta alkaen. Koulutukseni on tiedusteluryhmänjohtaja, enkä epäröisi tuota koulutustani käyttää, jos minut kutsuttaisiin maatamme puolustamaan. Siltikään en ymmärrä sotaa, tappamista tai mielivaltaista voimankäyttöä omien tarkoitusperien ajamiseen.

Kaikki edellinen olkoon pohjustuksena, kun tuomitsen täysin ensi viikolla alkavan korvaamattoman arvokkaan Vattajan hiekkarannan raiskaamisen. Ohjukset ammutaan ilmaan ja ne laskeutuvat jonnekin leirin varoalueille. Tykit sylkevät ammuksia pitkin merta. Luuleeko joku, että ne kerätään sieltä pois tai ne maatuvat. Kun omat puolustusvoimmamme eivät saa riittävästi pahaa aikaan on kutsuttu osasto Virosta apuun. Ei ole kaukana se aika, jolloin huikaisevan kauniilla hiekkarannalla harjoittelee monikansalliset joukot ja Nato. En ymmärrä eikö todellakaan harvaanasutusta maastamme löydy muuta paikkaa sotimisen harjoitteluun, kuin tuo korvaamattoman arvokas hiekkaranta-alue.

Mieleni on raskas ja murheellinen.