Maa- ja metsätalousministeriö on tehnyt laajan ja perusteellisen työn selvittäessään Suomen susikannan hoitoa. Suunnitelma valmistui marraskuussa 2005. Mitä tämä asiakirja sitten oikein pitää sisällään?

Muutamia mielenkiintoisia lainauksia Suomen susikannan hoitosuunnitelmasta:

- Lajisuojelun osalta susi kuuluu luontodirektiivin IV liitteen (yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka vaativat tiukkaa suojelua) lajeihin. Luontodirektiivin 12 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV olevassa a-kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä kaikki näiden lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen.

- Luontodirektiivi on jäsenvaltioon nähden velvoittavaa oikeutta. Kansallisen lainsäädännön tulee olla direktiivin vaatimusten mukainen, eikä direktiivin asettamista velvoitteista voida kansallisesti poiketa.

- Itäisen Suomen kannanhoitoalueella ei ole tarvetta lisätä susikantaa... Maan susikannan kokonaispentuemäärän sallliessa tihentymäalueiden susimäärää on mahdollista vähentää.

- Lisääntyvien susien määrä ei saisi jäädä alle 50 yksilön (Suomessa). Käytännössä tämä tarkoittaa 150-200 yksilöä.

- Metsästäjäorganisaation toiminnan tulee olla neutraalia ja sen tulee jakaa ajantasaista tietoa, kouluttaa ja tehdä neuvontatyötä muun muassa vahinkojen estämiseksi sekä toimia tavoitteellisesti suteen liittyvän sietokyvyn lisäämisessä.

 

Jokaisen susiasiasta kiinnostuneen tulisi lukea Suomen susikannan hoitosuunnitelma. Se antaa paljon tietoa ja auttaa ymmärtämään kuinka monitahoisesta asiasta on kysymys. Itse ymmärsin helposti miksi EU on haastanut Suomen vastaamaan teoistaan. Luontodirektiivi on yksiselitteinen suden suojelun osalta ja Suomi on myöntänyt säännöllisesti vuosittain pyyntilupia sudelle. Vuosituhannen alussa tapettiin susia luvan kanssa seitsemän ja metsästysvuonna 2004-05 kaksikymmentä. Ja kuitenkin luontodirektiivin pitäisi sitoa myös Suomea.

Maa- ja metsätalousministeriö on ylintä päätösvaltaa käyttävä elin susiasiassa. Sen alaisuudessa toimivat riistanhoitopiirit ja kansallisen tason koordinoijana Metsästäjäin keskusjärjestö. Ymmärtääkseni kaikki nämä tahot ovat sitoutuneet susikannan hoitosuunnitelmaan ja siten se sitoo kaikkien näiden tahojen toimintaa. Kun katselee vähän ympärilleen, ei todellakaan näytä siltä.

Kaikesta huolimatta pitäisi mainittua asiakirjaa puutteistaan huolimatta kunnioittaa avauksena yrittää saada jotain konkreettista aikaiseksi sudensuojelussa. Se takaa kuitenkin sudelle jonkinmoisen suojelutason ja pyrkii löytämään keinoja ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi. Suunnitelmassa esitetään tukku järkeviltä ja hyvin toteuttamiskelpoisilta kuulostavia keinoja ehkäistä suden tekemiä vahinkoja. Jäi mieleen mm. hyvin selkeästi esiin tuotu koiranomistajan vastuu metsästyskoirastaan.

Jotenkin jäi sellainen mielikuva asiakirjan lukemisen jälkeen, että se teettää eniten töitä juuri metsästyksen parissa toimivilta. Kuinka hyvin tämä kohderyhmä on suunnitelman toimenpiteisiin motivoitunut onkin sitten toinen juttu. Usein esille tuodaan vain helpoin ratkaisu - ampua susi.