Vattajalla on taas ammunnat. Ei tarvitse edes mennä ulos kuullakseen sen. Tykkien ja minkäliemuiden pamausten ääni kantautuu olohuoneen sohvalle. Välillä ihmeellisen tuntuinen paineaalto tuntuu heilauttavan koko taloa. Tiitukin ponnahti täydestä unesta kuin vieteri ylös. Voin vain kuvitella miten pamaukset häiritsevät lähempänä asuvia, kun meille on leirialueelta matkaa 30 km.

Viimeisimmät uutiset Vattajalta kertovat alueen metsien ennallistamisprojektista, jossa vanhoja ojia tukitaan soiden entisöimiseksi. Pitkään armeijan likakaivona toimineen järven kunnostusta myös ollaan puuhaamassa. Hyviä ajatuksia kaikki. Jäävätkö ne vain kauniiksi yrityksiksi kiillottamaan nuhruuntunutta kilpeä, sen aika näyttää.

Laajaa kansalaiskeskustelua ei Vattajasta näytetä saatavan aikaiseksi. Kansanedustajista vain Bjarne Kallis on uskaltanut julkisuudessa rohkeasti kertoa mielipiteensä kertoessaan Vattajan olevan aivan liian arvokas armeijan tuhottavaksi. Se on leimattu muiden alueemme edustajien toimesta pelkäksi äänten kalastamiseksi. Sitä tosin vähän itsekin epäilin. Pakko on kuitenkin myöntää, että Kalliksen kaltaiset puheenvuorot ovat liian vähissä.

Mielipidekirjoituksia Vattajan puolesta on viikottain Keskipohjanmaa-lehdessä. Kun kukaan todella merkittävä henkilö, yhdistys, organisatio tai vastaava ei ota Vattajan suojelua asiakseen, jäävät alueen rivikansalaisten mielipiteet vain lehtikirjoitusten tasolle. Pakkolunastuksista päätettäessä ei mielipidekirjoituksia maakuntalehdestä lueta.

Samaan aikaan muualla.

Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan Lahdenkroopin pakkolunastus etenee puolustusvoimien suunnitelmien mukaan. Työryhmä on selvittänyt täysimittaisen sodankäynnin harjoitteluun soveltuvien alueiden vuokraamista. Niin kenelle? Aseteollisuudelle, kansainvälisille sotajoukoille. Vattaja on yksi näistä kohteena olevista alueista kerrottiinpa sitä meille tai ei.