Meillä on taas puhe jotenkin kääntynyt aiheeseen nimeltä - koira.

Rapsuttelimme tutun kultaistanoutajaa, huomio kiinnittyy jokaiseen vastaan tulevaan koiraan, televisiosta pannaan merkille kaikki koirat. Tästä kaikesta seuraa yhä useammin koirakeskustelu. Milloin olisi sopiva ajankohta ottaa uusi? Mikä rotu? Mistä?

Aikaisemmat kokemukset roduista, joita meillä on ollut ovat olleet hyviä. Itse olin aiemmin epäilevällä kannalla paimenkoirien suhteen, mutta Sippen kautta tutustuin omakohtaisesti saksanpaimenkoiraan. Kultsit tunnen ja tiedän, mitä ne ovat. En ollut lainkaan innostunut paimenkoirasta kaupungissa asuessamme. Nyt maalla tilanne on toinen, kun on vähän tuota omaa pihaakin.

Pennun tulo tietää kaiken muuttumista kotona. Ensimmäiset kuukaudet ovat tärkeitä koko loppuelämän kannalta, sekä koiran, että sen kanssa elävän perheen. Tuota yhteistä aikaa voi olla yli kymmenen vuotta. Mitä paremmin onnistut ensimmäisen vuoden aikana pennun kanssa opettamaan sen "tavoille", sen enemmän siitä on iloa. Ja todellakin sen vähemmän harmeja. Tässä suhteessa olemme onnistuneet kaikkien aiempien karvakuonojemme kanssa yllättävänkin hyvin. Ne osasivat kohtuudella käyttäytyä, vaikka eivät tosin mihinkään tottelevaisuus- tai vastaavaan kisailuun osallistuneetkaan. Sellainen toiminta kuten ei näyttelytkään eivät vaan ole kiinnostaneet. Koirakentällä toki käytiin opettelmassa "kuria ja järjestystä", sekä tietenkin tapaamassa kavereita.

Tulevalle kesälle on niin paljon puuhaa jo suunnitteilla, että pentu ei ehkä saisi kaikkea tarvitsemaansa huomiota. Saapa nähä maltetaanko odottaa vielä seuraavaan kesään.