Pistämpä muutaman rivin eilisestä orkesterin keikasta Kokkolassa Mustakari in Memories- tapahtumassa. Niin todellakin eipä sitä oikeen festariksikaan voi nimittää.

Mustakari on todella vanha purjehdusseuran (GFS) satamapaikka. Kaunis, jopa idyllinen pieni saari venesatamineen ja ravintoloineen. Ravintolasta saa hyvää ruokaa ja on mitä mainioin paikka pistäytyä tavallisena kesäiltana siiderille ihailemaan auringonlaskua ja veneitä. Festari tai konserttipaikkana alue ei ole riittävän iso, vaan ahdas ja maastoltaan epätasainenkin.

Tapahtuman luonne ei todellakaan suosinut S.E.h.v:n tapaista orkesteria. Kaikenikäisten humalaisten joukko vaelsi rauhattomasti paikasta toiseen. Kulkuväylä kulki keskeltä läpi yleisön ja mukit kädessä toikkaroivat humalaiset tekivät musiikin kuuntelusta paikoin epämiellyttävän kokemuksen. Jossain vaiheessa arvelin orkesterin esiintymisetä olleen kiinnostuneita alle neljännes juhlakansasta. Tuskin tuo jäi huomaamatta orkesteriltakaan.

Kaikesta edellä esittämästäni huolimatta tunnin setti oli alusta loppuun saakka hieno. Toki vanhana fanina jäi kaipaamaan Hansu Saarista ja puhaltimia, mutta livesovitukset olivat onnistuneita ja Juha Lehden huuliharppu korvasi puhallinosuuksia mainiosti. Keikalla kuultiin vain yksi uusi biisi Suomineito. Muut biisit olivat (muistini mukaan) Pohjanmaan vuoret, Torkkelinmäki, Vanha valokuva, Viimenkin, Älä mee,  Yö tekee meistä varkaat, Perunamaa, Viimeisellä rannalla, Rock'n'Roll.

Hauska yksityiskohta oli keikan lopetus. J.Lehti totesi, että tässä vaiheessa meidän kuuluisi mennä tuonne jonnekin taakse ja odottaa, että te taputatte kovasti. Sit me tultais uudestaa takas. Joten kun tää on nyt viimeinen biisi niin me soitetaan se nyt tähän samantien. Viimeiseksi orkesteri esitti harvemmin kuullun laulun Pikku Minna.

Äänentoisto pelasi hienosti ja kokemus oli arvokas, sillä viimeksi orkesteri vieraili Kokkolassa vuonna 1999. Paremman tunnelman aikaansaamiseksi tarvitaan yleisö, joka on todella kiinnostunut kuulemastaan. Niin ei nyt todellakaan ollut. Suurimmalle osalle olisi ollut ihan sama kuka lavalla olisi soitellut. Sääli orkesterin puolesta. En eilisen jälkeen yhtään ihmettele, ettei S.E.h.v. käy lakeuksillamme useammin.

Kiitos orkesterille lauluistanne! Näkemisiin jälleen!