Minua on vaivannut outo tunne. Se alkoi jo presidentinvaalien aikaan ja kirjoitinkin jo siitä bloggersissa joulukuussa. Viime päivien tapahtumat maailmalla ovat selkiyttäneet tuota tunnetta, vaikken vieläkään sitä taida selvästi sanoiksi pukea. Tunne kulminoituu sanoihin; - kriisinhallinta, turvatakuut, vastakkainasettelu, nato, islam, itsenäisyys, omavaraisuus, konflikti, ulkopuolinen uhka jne jne

Edellä mainittuja sanoja esiintyi paljon menneen presindentinvaalin yhteydessä. Termi kriisinhallinta on mielestäni outo. Sen lähtöoletuksena jo pidetään kriisien todennäköistä syntymistä. Me kuvittelemme olevamme vahvoja ja turvassa pyrkiessämme hallitsemaan jo syntyneitä kriisejä. Eikö niiden syntymisen ehkäiseminen tuottasi parempaa tulosta? Ainoan tuon suuntaisen puheenvuoron kuulin Heidi Hautalan suusta.

Voiko pilapiirros saada aikaan maailman laajuisen katastrofin? Mielestäni voi, jos pidämme tärkeämpänä varautua katastrofin hallintaan, kuin pyrkiä estää sen syntyminen. Vaarallista tulella leikkimistä, sanon minä! Outo tunne sisälläni velloo siihen suuntaan, että meitä mahdollisesti uhkaavat sellaiset kriisit, joita ei niin vain hallitakaan.

Pieni katsaus lähihistoriaan valaissee näkemystäni. Terrori-iskut USA:ssa 9.11., Irakin-sota, tsunami, myrksyt ja tulvat tai lintuinfulenssa ovat kriisejä, joita ei tavanomaisin keinon hallita. Ne noudattavat sellaisia uusia lainalaisuuksia, joiden edessä nopeantoiminnanjoukot ja sotilaallinen voimankäyttö ovat aikalailla aseettomia. Pilapiirroksista sananvapauden nimissä alkanut väkivallankierre on uusi luku tähän listaan.

Pitäisi tieten yrittää löytää uusia keinoja ja vaihtoehtoja nykymenolle, jos on varaa kritisoida. Hiljaiseksi vetää. No, yritänpä jotain - suvaitsevaisuus, epäitsekkyys, toisten huomioonottaminen, tasa-arvo, yhteisöllisyys. Äähh... no, olkoon.