Eilen tuli naapuri käymään, oikeen sisälle pistäytyi. Kylällemme ollaan puuhaamassa valokaapelia ja tarvitaan 30 taloutta, että puhelinyhtiö on valmis laskemaan tarjouksen. En ole nyt kyllä ihan perillä, mitä hyötyä siitä olisi. Varmaankin liittyy laajakaistatelevisoon tai jotain. Tottahan lupasin meidänkin olevan mukana siihen asti, että saadaan tarjous pyydettyä.

Olen tässä aamutuimaan jälleen kerran kuunnellut Sir Elwoodin hiljaiset värit orkesterin tuotantoa levy levyltä läpi. En kyllästy siihen. Parhaillaan soi taustalla Pohjoisesta tuulee taas albumi. Sen ensimmäisen laulun sanoissa on tämä pätkä:

pohjoisesta tuulee taas,
sekö sai sinut muistamaan
miten tunturin juurella maa,
tähän aikaan punertaa
syksyn tullen kiviseinät
päälles kaatuu
maatuu pienen tytön sydän
hiljaa alle asfaltin

*    *    *

Kävinpä ensimmäistä kertaa asioimassa Kälviän kirjastossa. Kätevästi sinne käy sama kirjastokortti kuin Kokkolaankin. Mukaan tarttui vasta ilmestynyt Lumikenkäily-kirja, Tuire Kaimion Tuikun eläinkoulu sekä tiiliskiven paksuinen Kälviän ja Ullavan kirja. Viimeksi mainittu on kotiseutuhistoriaa käsittelevä opus. Olenkin sen lukenut jo kiinnostavimmilta osiltaan läpi. Mielenkiintoista tietoa löysin oman Ruotsalon kylänkin vaiheista. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät Ruotsalon (Rodzsala) kylästä on vuoden 1544 kymmenysluettelossa 18 savua. Ilmeistä on, että Kälviän ensimmäinen asutus syntyi juuri rannikkolle Ruotsalon kylään.

Peitsossa, joka luetaan Ruotsaloon sekin oli tunnettu kestikievari ja postitalo 1600-luvun lopulla. Pohjanmaan suuri rantatie kulki kylän läpi ja pitäjän velvollisuus oli varustaa kestikievari tien varteen. Ruotsalon läpi virtaavassa Jatkojoessa oli aikoinaan useita myllyjä. Ruotsalossa sijainneessa myllykylässä oli vierkkäin kahdeksan myllyä. Myllyt olivat yhden tai useamman talon omia pieniä myllyjä.

Pohjanlahden rannikon laivanrakennustaito levisi myös Kälviälle. Jatkojoen veistämöllä rakennettiin laivoja lähes sadan vuoden ajan 1730-luvulta lähtien. Useita tunnettuja laivanrakennusmestareita työskenteli tuolloin Jatkojoella rakentaen kymmeniä aluksia seilamaan maailman merille. Suurimmat alukset olivat n. 40 metriä pitkiä. Aluksia tehtiin myyntiin mm. Tukholmaan. Maailman politiikka näkyi jo tuolloin siinä, että Napoleonin sotien aiheuttama epävarmuus ja lama tyrhedytti laivojen rakentamisen myös Ruotsalossa.

Ruotsalossa oli aikoinaan myös oma urheiluseura, jonka nimi on varsin huvittava Ruotsalon Voimankoitto. Ei muuten mikään ihan turha seura ollutkaan, sillä seuran edustaja Eeferi Harju osallistui Tukholman olympialaisiin 1912. Harju (!) juoksi 1500m seitsemännessä alkuerässä ja 3000m joukkuekisassa ilman menestystä. Raittiusaatetta kylällä toi esiin 1900-luvun alussa raittiusyhdistys Salonkukka. Wiljam Walkama piti alustuksen nautintoaineista ja yhdistyksen kokouksessa hyväksytiin ponsi, jossa raitiusseuran jäsenet vaikuttaisivat siihen suuntaan, että kahvin, teen ja kaakaon juonti lopetettaisiin niiden kalleuden ja epäterveellilsyyden takia ja sijaan otettaisiin käytettäväksi kotimainen ruis ja ohra kahvi, ollen kuitenkin pyrittävä siihen, että niidenkin käyttö hyödyttömyytensä takia lopetettaisiin. Että näin.