Jälleen yksi Jukolan viesti juostuna ja kokemusta rikkaampana. Jalat ovat hieman kipeät ja kropassa tuntuu väsymys. Eilinen päivä meni kyllä aikalailla maatessa ja nukkuessa. Tänään kuitenkin täytyy jo käydä vähän liikkumassa kankeutta pois jaloista.

Lapuan Simpsiön vuori tarjosi hienot puitteet viestille. Kaikki oli lähellä ja vaativa suunnistusmaasto alkoi heti kilpailukeskuksena toimineelta pellolta metsään siirryttäessä. Maasto, rastipisteet ja radat saivat kiitosta ja kyllähän kaikki olikin kohdallaan. Radat ja hajonnat olivat vaihtelevia.

Itse koin tuon heti matkaan päästyäni, vaikka sainkin varoituksen sanat joukkuetoverilta kartan saatuani. Neuvo oli varoa heti ykkösrastia ja ottaa se tarkasti. No niinhän siinä kävi, että tarkasta yrityksestäni huolimatta tein heti ykkösrastille virheen ja hain rastia reilun kymmenen minuuttia. Siinä ajassa ehdin löytää viisi rastia, joista mikään ei ollut omani. Tuosta selvittyäni loppu menikin kohtalaisesti. Toki pieniä virheitä tuli siellä täällä, mutta ne kuuluvat asiaan.

Juoksin siis kuudennen osuuden (10 km) ja aikaa meni 1.44,39 eli noin tunti viime vuotista vähemmän. Mielestäni jaksoin varsin hyvin harjoittelutaustani huomioiden. Eihän se vauhti kaikin ajoin päätää huimaa, mutta käytännössä juoksin koko matkan ja vielä loppua kohti pystyin kiristämään. Joukkueemme sijoitus oli 485, mikä on yli sata sijaa parempi kuin viime vuonna. Täytyy lopuksi vielä todeta, että suunnistus on hieno laji ja Jukolan viesti upea tapahtuma. Tuskin missään muussa lajissa pääsee kuntoilija samaan kilpailuun mukaan maailman huippujen kanssa nauttimaan harrastuksestaan.

Ensi vuonna Jukolan viesti on Tampereella.