Olipa antoisa metsäretki. Tosi kaunis lopputalven päivä houkutteli minut vähän vielä nuhaisena pienelle lumikenkäkävelylle. Lauhat säät olivat saaneet aikaan pakastuneen ilman kanssa ilkeän hangen. Ei ollut paras mahdollinen kenkäilykeli. Hanki ei kanna lumikenkää, mutta vaikeuttaa kävelemistä kengän tarttuessa epämukavasti hangen alle. No ei paljoa haitannut, sen verran hieno oli ilma.

Lumi sulaa jo selvästi kiveä vasten aurigon päästessä lämmittämään kiven poskea. Talven parasta aikaa! Kävin tutkimassa Ruotsalon pienten järvien maisemia. Lähes heti tieltä päästyäni näin metsäjäniksen valkoisen hahmon vilahtavan kuusikossa. Ei mitään mahdollisuutta ehtiä kuvaamaan. Seurasin sen jäkiä pätkän matkaa, mutte en enää nähnyt vilaustakaan pupujussista.

Hangasjärven jäältä löysin ketun jäljet (ainakin luulen niin). Seurasin niitäkin tovin matkaa.

 

Jäljet mutkittelivat kuusikossa ja tiheähköllä nevalla. Sinne missä lunta oli  paljon ei jäljet vieneet. Aikani seurattuani törmäsin mielenkiintoiseen ilmiöön. Jäjet tekivät yhtäkkiä mutkan ja hetken päästä jälkien vieressä oli veristä lunta. Kaivoinkin sitä sauvalla, mutta mitään muuta kuin verta siitä kohtaa en löytänyt. Mitä lie tapahtunut, liekö kettu saanut saaliin? Vai oliko matkalla ollutkin vain juoksussa oleva koira? Jos joku tietää paremmin kertokoot? Vastaavaa en ole koskaan nähnyt.

 

Paluu matkalla löysin papanakasan. Minkähän eläimen lienee? Pienehköjä papanoita oli aika lailla, noin sentin mittaisia. Mitään muita jälkiä ei eläimestä ollut maastoon jäänyt.

 

 

Kevät tekee selvästi tuloaan. Kunpa ilmat pysyisivätkin tällaisina niin olisipa mainiota tehdä koko päivän mittainen retki. Olenkin jo suunnitellut saavani aikaisin aamulla autokyydin riittävän kauas kotoa, josta sitten kävellä köpöttelen metsien halki kotiin. Evästä reppuun koko päiväksi kartta mukaan ja pitkin metsiä kotiin. Katsotaan milloin tuon retken aika koittaa.