Päivän Keskipohjanmaa-lehti sisälsi miellyttävän artikkelin luonnon ääniä ammatikseen tallentavasta Lauri Hallikaisesta. Onnettomuudessa näkönsä menettänyt Hallikainen löysi luonnon uudelleen kuuloaistinsa avulla. Keskipohjanmaalla hän oli äänittämässä tiklin, peltopyyn ja turkinkyyhkyn ääniä lintuharrastajien havaintojen ohjaamina.

Hallikaisen haastattelusta jäi erityisesti mieleen mielipiteet luonnonsuojelusta. Löysin niistä paljon omaa ajattelutapaani lähellä olevia ajatuksia. Tässäpä mietittävää itse kullekin, muutama suora lainaus artikkelista.

Hallikaisen mielestä tehokkain tapa suojella ympäristöä on synnyttää jo lapsena rakkaus luontoon.
- En jaksa uskoa kettinkimenettelyyn. Siihen, että sillä tavoin päästäisiin pitkälle. Sen sijaan jonkilaisen luontosuhteen pitäisi kehittyä jo koulussa, raittiilta pohjalta.

Turkiseläinten vapauttamisen Hallikainen tuomitsee.
- Minkkien vapaaksi päästäminen on kauheaa. Silloin ei puhuta luontosuhteesta. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä aktivistit tietävät ja ymmärtävät luonnosta kokonaisuutena. En osoita sormella, mutta ihmettelen.

Ihmisen luontosuhteen katoamisesta olen kirjoittanut aiemminkin. Olen kehottanut ihmisiä astumaan tieltä ojan yli metsään. Pelkkä lyhyt kävely lähimetsässä antaa omakohtaisia kokemuksia luonnosta ja sen ihmeellisyyksistä. EN halua aliarvioida kirjojen, lehtien tai internetin roolia tiedonvälittäjänä, mutta todelliset luontokokemukset voivat syntyä vain itse kokemalla luonnossa - kuuntelemalla, katselemalla, haistelemalla ja koskettamalla.