Olen ihaillut päivittäin laulujoutsenen kauneutta. On syytä muistaa, ettei aina ole ollut näin. Laulujoutsen oli aikoinaan kuolemassa sukupuuttoon pesien ryöstelyn ja metsästyksen takia. Löysin tiedon, että vuonna 1949 lajia pesi Suomessa vain 15 paria Lapin ja Kuusamon erämaaseuduilla.

Laulujoutsenen suojeluun ja kohtaloon vaikutti merkittävästi kirjailija Yrjö Kokko (1903-1977). Hänen teoksensa Laulujoutsen (1950) vaikutti yleisiin asenteisiin ja joutsenkanta saatiin pelastettua. Toimiessaan Muonion eläinlääkärinä Kokko kiersi ympäri Lappia ja tutustui saamelaiskulttuuriin. Häntä ajoi myös erämaihin palava halu kuvata ja nähdä laulujoutsen. Laulujoutsenen pesän löytämiseen meni viisi vuotta. Yrjö Kokko tunnetaan ehkä parhaiten teoksestaan Pessi ja Illusia (1944).

Luonnon ja erityisesti Lapin ystävänä tunnettu Yrjö Kokko pohti myös ihmisen ja luonnon tulevaisuutta 1950-luvun lopulla näin:

"Olemmeko rikollisia? Perustamme elämämme ja päämäärämme niin yksipuolisesti materiaan, että pakotamme itsemme ja läheisemme koneittein orjiksi, vaikka ne vielä äsken olivat meidän palvelijoitamme? Olemmeko "kultaisen vasikan" tilalle hankkineet uuden epäjumalan, koneen? Unohdamme luonnon lait, joiden alaisia olemme. Emme tunne niitä kaikkia, meillä ei ole aikaa tutkia niitä ja kadotamme sielumme kauneuden, tasapainon."

Varsin osuva kuvaus ajastamme.

Muutama linkki:

Yrjö Kokko ja Kalevala
Yrjö Kokko - sadun ja luonnon runoilija (Elämänkerta)